Elohopea(I)sulfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elohopea(I)sulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7783-36-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava Hg2SO4
Moolimassa 497,25 g/mol
Ulkomuoto Väritön tai kellertävä kiteinen aine[1]
Tiheys 7,56 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 0,6 g/l (25 °C)[1]

Elohopea(I)sulfaatti eli merkurosulfaatti (Hg2SO4) on elohopea- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdisteessä elohopea esiintyy hapetusluvulla +I. Elohopea(I)sulfaattia voidaan käyttää sähkökemiallisissa kennoissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa elohopea(I)sulfaatti on väritöntä tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Aine on herkkä hajoamaan valon vaikutuksesta. Elohopea(I)sulfaatti liukenee erittäin niukasti veteen, mutta laimeat happoliuokset liuottavat yhdistettä. Kuumennettaessa se hajoaa. Muiden elohopeayhdisteiden tavoin elohopea(I)sulfaatti on myrkyllistä.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elohopea(I)sulfaattia voidaan valmistaa saostamalla sitä elohopea(I)nitraatin vesiliuoksesta laimean rikkihapon tai natriumsulfaatin avulla. Saostuma suodatetaan ja pestään. Toinen tapa yhdisteen valmistukseen on hapettaa elohopeaa elektrolyyttisesti rikkihappoliuoksessa.[1][2][3]

Hg2(NO3)2 + H2SO4 → Hg2SO4 + 2 HNO3

Nykyään tärkein elohopea(I)sulfaatin käyttökohde on depolarisaattorina Clark-Weston tyyppisissä sähkökemiallisissa kennoissa[2][3] sekä elohopeasulfaattistandardielektrodien valmistamiseen[4]. Siitä voidaan myös valmistaa elohopea(I)kloridia[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 321-322. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.1.2016
  3. a b c Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wühl-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 3.1.2016
  4. Cynthia G. Zoski: Handbook of Electrochemistry, s. 89. Elsevier, 2007. ISBN 9780444519580. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2016). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]