Elmar Grin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elmar Grin (ven. Эльма́р Грин, oikealta nimeltään Aleksandr Vasiljevitš Jakimov, ven. Алекса́ндр Васи́льевич Яки́мов; 15. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1909 Kivennapa – 1999) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Elmar Grin jäi varhain orvoksi ja vietti lapsuutensa Lintulan luostarin lastenkodissa. Vuosina 1922–1929 hän kierteli eri puolilla Venäjää, palveli sen jälkeen viisi vuotta Itämeren laivastossa ja työskenteli vuosina 1935–1939 radistina Leningradissa ja sen ympäristössä. Vuodesta 1939 lähtien Grin palveli armeijassa ja toimi toisen maailmansodan loppuvaiheessa sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1943 hänet hyväksyttiin NKP:n jäseneksi. Vuosina 1958–1965 hän toimi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen ja vuosina 1959–1981 kirjailijaliiton tarkastuskomission jäsenenä. Kirjailija asui Leningradissa.

Grinin teoksien teemana on neuvostoideologian mukainen ”kansojen ystävyys”. Hänen ensimmäiset 1930-luvun alussa ilmestyneet kertomuksensa käsittelevät luokkataistelua ja maatalouden kollektivisointia Neuvostoliitossa asuvien virolaistalonpoikien keskuudessa. Suomen tapahtumia vuosina 1939–1946 kuvaavasta romaanistaan ”Tuuli käy etelästä” (Veter s juga, 1946) kirjailija sai Stalin-palkinnon. Suomen talonpoikaisto on myös romaanin Drugoi put (”Toinen tie”, 1956) aiheena. Romaanissa V strane Ivana (”Iivanan maassa”, 1962–1967) Grin kuvaa Neuvostoliittoon muuttaneen suomalaisen työmiehen poliittista kasvua.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuuli käy etelästä. Suom. Elina Huttari. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1948.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 239–240. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]