Eliel Levón
Edvard Eliel Levón (6. toukokuuta 1854 Ylitornio – 28. maaliskuuta 1940 Kuortane) oli Vaasan lyseon ensimmäinen, pitkäaikainen rehtori.[1][2]
Hänen isänsä oli kappalainen Edvard Leonhard Levón, äitinsä Selma Karolina Londicer. Eliel Levón oli vuodesta 1881 avioliitossa Elin Henrika Wegeliuksen kanssa.[2] Kauppaneuvos August Alexander Levón oli Eliel Levónin setä.
Eliel Levón tuli ylioppilaaksi Oulun ruotsinkielisestä alkeisopistosta vuonna 1872. Tämän jälkeen hän muutti vanhempiensa kotikaupunkiin Vaasaan ja toimi Vaasan ala-alkeiskoulun apulaisopettajana vuosina 1872 – 1873. Opiskelunsa Helsingin yliopistossa Levón aloitti syksyllä 1873 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1877. Hän työskenteli latinan kielen vt. kollegana Hämeenlinnan normaalilyseossa 1877 – 1879 ja saman koulun latinan ja kreikan vt. lehtorina 1879 – 1880.[3]
Vaasaan perustettiin keväällä 1880 Vaasan suomenkielinen yksityislyseo, Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Eliel Levón haki ja tuli valituksi koulun (ainoaksi) opettajaksi ja samalla sen johtajaksi. Ensimmäisenä vuonna Levón joutui opettamaan peräti kuutta ainetta, mutta koulun opettajamäärän kasvaessa hän pääsi keskittymään varsinaisiin aineisiinsa ruotsiin ja latinaan. Koulun nimi muuttui ajan mittaan, mutta tuli tunnetuksi Vaasan lyseona. Eliel Levón sai vasta 1898 nimityksen lyseon rehtorin virkaan, mutta käytännössä hän johti koulua vuosina 1880–1920.[3]
Eliel Levón oli opettajana ja rehtorina hyvin arvostettu. Jalmari Lahdensuo toteaa lyseon 50-vuotisjulkaisussa vuonna 1930: ”Rehtorin tunnilla vallitsi kuri ja järjestys. - - - Rehtorin tunnilla osattiin läksyt. - - - Rehtorin tunnilla ei harjoitettu vilppiä. - - - Poikain tähden ja puolesta! Siinä meidän rehtorimme näkymätön vaalilause.”[4]
Rehtori Levónin 75-vuotispäivänä 1929 sanomalehti Ilkka ylisti hänen toimintaansa suomalaisen oppikoulun johtajana keskellä ”ruotsalaisinta seutua, ruotsalaista Vaasaa”. Rehtorin oli taloudellisten vaikeuksien takia pakko kääntyä toisinaan maakunnan puoleen apua anoen tai pyytää valtiolta avustusta tai koulun ottamista valtion haltuun. Ilkka toteaa: ”Sitkeästi ponnistellen ja sovittaen hän järjesteli koulun niin taloudelliset vaikeudet kuin poliittisen ahdistuksen hetket.” Ansioittensa vuoksi Eliel Levón sai 1929 professorin arvon.[3]
Levónin asemassa oleva mies ei voinut välttyä kunnallisilta ja kirkollisilta luottamustehtäviltä. Hän oli Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen 1898 – 1907 sekä kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen. Hän oli Vaasan suomalaisen yksityisen tyttökoulun perustajia, ja johtokunnan puheenjohtajuus oli hänen hoidettavanaan 1891 – 1901.[1]
Eliel Levón oli ruotsinkielisestä kodista, mutta teki elämäntyönsä suomenkielisen koulutuksen hyväksi. Eliel ja vaimonsa Elin puhuivat keskenään ruotsia, mutta halusivat kasvattaa lapsensa ”isänmaallisessa, tosisuomalaisessa hengessä - - - mutta sellaisiksi, jotka eivät halveksi, vielä vähemmän vihaa ruotsin kieltä”.[5]
Eliel ja Elin Levonilla oli viisi täysi-ikäiseksi päässyttä lasta. Jean Sibelius sävelsi kesällä 1902 entisen opettajansa Eliel Levónin tyttärille Ellille, Karinille ja Annalle kolmiäänisen laulun Kotikaipaus.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki, Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1920, s. 271.
- ↑ a b Wegelius. Sukukirja. Toim. Ville Wegelius. Helsinki, Sukuseura Wegelius 2001, s. 175.
- ↑ a b c Alpo K. Rapila: Koulun rehtorit. Teoksessa Vaasan lyseo 1880 – 1980. Vaasa, Vaasan lyseon entiset oppilaat 1980, s. 228–255.
- ↑ Jalmari Lahdensuo: Rehtori. Teoksessa Vaasan suomalainen lyseo 1880 – 1930. Julkaisivat entiset oppilaat. Vaasa 1930, s. 13–16.
- ↑ Levón, Eliel: Muistelmia Lahisista 1880-luvulta, Sääksmäki 2015:40–43.
- ↑ Kautto, Vesa: Sibeliuksen Kotikaipauksen synty, Sääksmäki 2015:39.
- ↑ Kivisaari, Aino: Tarina siitä, kuinka Sibelius kesäyönä sävelsi laulun lapsuudenystävänsä pikkuserkuille, Sääksmäki 2015:38
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eliel Levón. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- Levón Edvard Eliel, Aikalaiskirja 1934
- Yli 60 vuotta opettajana, Suomen Kuvalehti, 06.05.1939, nro 18, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
