Elenchus
| Elenchus seu refutatio succinta thesium calviniarum ex ordinantia ecclesiastica ecclesiarum Heidelbergensium decerptarum, et in suecicum idioma a reverendo, docto ac pio viro Petro Johannis Gotho Norcopensi transfusarum | |
|---|---|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Marcus Henrici Helsingius |
| Kieli | latina |
| Genre | dogmatiikka |
| Julkaistu | 1603 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elenchus, pidemmin Elenchus seu refutatio succinta thesium calviniarum ex ordinantia ecclesiastica ecclesiarum Heidelbergensium decerptarum, et in suecicum idioma a reverendo, docto ac pio viro Petro Johannis Gotho Norcopensi transfusarum, on Marcus Henrici Helsingiuksen kirjoittama kalvinilaisvastainen kiistakirjoitus, joka on samalla ensimmäinen Suomessa syntynyt tieteellinen teos. Teos ilmestyi vuonna 1603.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoittaessaan teoksensa Helsingius toimi Turun katedraalikoulun rehtorina. Hänen teoksensa pohjana toimivat kalvinilaiset teesit, jotka oli julkaistu ruotsiksi Petrus Johannis Gothuksen kirjasessa Puncta aff them Heydelbergiska Pfaltziska kyrkeordningen, som är nu nyliga uprettat, Anno 1596, mikä teos on ilmeisesti painettu Rostockissa vuonna 1601. Kyseessä oli yksi Gothuksen antikalvinilaisista teoksista, ja nimensä mukaan se väittää sisältävänsä otteita vuoden 1596 Heidelbergin kirkkojärjestyksestä. Kuitenkaan tuona vuonna ei Heidelbergissä ollut ilmestynyt uutta kirkkojärjestystä, vaan teoksen siteeraamat kohdat perustuvat aikaisempiin, pääosin 1560-luvulla tehtyihin kirkkojärjestyksiin, ja ne on poimittu useammasta saksalaisesta kalvinilaisvastaisesta kiistakirjoituksesta. Niinpä ruotsinnos ei esitä kalvinilaisten näkemyksiä alkuperäisinä, vaan sellaisina kuin luterilaiset ne ymmärsivät. Niinpä Helsingiuksen oli kohtuullisen helppoa kumota ne vuonna 1603 Rostockissa painetussa teoksessaan.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingius käsittelee teoksessaan 22 teesiä, joitten käsittelyjärjestys on aina sama. Ensin hän tuo esille teesin Gothuksen ruotsintamassa muodossa antaen sen jälkeen latinankielisen käännöksen. Tätä seuraa vastateesi, joka on jaettu arabialaisin numeroin lyhyihin kappaleisiin. Helsingiuksen päälähde on hänen opettajanaan Wittenbergin yliopistossa toiminut ja varhaisortodoksian johtaviin teologeihin kuulunut Aegidius Hunnius. Kolmannes Helsingiuksen teoksesta on lähtöisin Hunniuksen dogmaattisista teoksista. Helsingius ei kuitenkaan tyydy plagioimaan, vaan hän on muotoillut ja tiivistänyt Hunniuksen monisanaista esitystä, esittäen asiansa selkeästi ja järjestelmällisesti. Hän myös yleensä tulkitsee vastustamiansa teesejä siten kuin ne on kirjoitettu eikä yritä tulkita niitä pahimmalla mahdollisella tavalla. Tosin tähän ei ollut tarvettakaan, sillä hänen lähteensä oli jo esittänyt teesit luterilaisilla näkemyksillä väritettyinä.[2]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos liittyy teologiseen keskusteluun, jota Ruotsin papisto kävi silloisen valtionhoitajan Kaarle-herttuan (myöhemmin kuningas Kaarle IX) kanssa. Tämä näet oli saanut kalvinilaisia vaikutteita. Elenchus on ensimmäinen Suomessa uskonpuhdistuksen jälkeen valmistunut dogmaattinen teos, ja ensimmäinen kannanotto kalvinismia koskien. Teos kuvastaa siirtymää tunnustuksellisesti epämääräisemmästä uskonpuhdistuskaudesta kohti tunnustuksellista luterilaista varhaisortodoksiaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laine, Tuija (toim.): Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, s. 65. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-746-002-3.
- ↑ a b Laine, Tuija (toim.): Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, s. 66. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-746-002-3.