Elämänmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elämänmäki oli Vilppulassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä toiminut hermotauti- ja luonnonparantola jonka perusti 1904 tohtori Edvard Wilhelm Lybeck (18641919). Parantolarakennus sijaitsi 15 kilometrin päässä Vilppulan asemalta 189 metriä korkean Elämänmäen päällä josta oli näköala neljälle eri järvelle. Parantolassa käytettiin hoitomuotoina ravinto-, ilma- ja aurinkokylpyjä, uintia, savihauteita sekä paastoa ja siellä oli potilaina monia sen ajan kuuluisuuksia kuten Akseli Gallen-Kallela, Mathilda Wrede, Järnefeltit, Juhani Aho, Ilmari Kianto ja F. E. Sillanpää. Lybeckin hoitomenetelmissä oli lähtökohtana se olettamus että ihminen on osa luontoa, ja että luonnon rauha ja kauneus sinällään ovat parantavia elementtejä.

Parantola toimi aluksi Lybeckin ostamassa Katajamäen kruununtorpassa kunnes varsinainen parantolarakennus valmistui 1906 Elämänmäen laelle. Tähän 2–3-kerroksiseen 35 kertaa 17 metrin kokoiseen rakennukseen sijoitettiin parantolan miespotilaat, naispotilaita hoidettiin edelleen Katajamäen kruununtorpan rakennuksissa. Potilaat saapuivat parantolaan pääasiassa laivalla Tampereelta läheiseen Tyynysniemen laivalaituriin ja heitä tuli myös ulkomailta saakka. Enimmillään parantolassa oli samanaikaisesti jopa 200 potilasta.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua parantolan toiminta loppui 1917. Parantola joutui vararikkoon ja sen johtaja tohtori Lybeck siirtyi lääkäriksi Kirvun luonnonparantolaan. Hän teki itsemurhan vuonna 1919. Vilppulan kunta osti Elämänmäen parantolarakennuksen ja se siirrettiin 1920-luvun lopulla Ajosjärven rantaan maamieskoulun käyttöön. Varsinainen Elämänmäen alue siirtyi Metsähallituksen haltuun 1926 ja siitä muodostettiin luonnonsuojelualue 1994.

Vuonna 1964 pystytettiin parantolarakennuksen perustuksen paikalle tohtori E.W.Lybeckin muistomerkki. Varsinaista Elämänmäkeä peittää nykyisin tiheä kuusikko josta löytyy jopa 40 metriä korkeita kuusia. Elämänmäki on nykyisin luonnonsuojelualue ja kuuluu myös Natura 2000-verkkoon vanhojen metsien suojelualueena. Alueella on runsaasti mukurakuusia ja -mäntyjä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalle Achté, Jorma Rantanen ja Tapani Tamminen: Luontaishoidon isä tohtori E. W. Lybeck - Elämänmäen parantaja. Recallmed 1994 ISBN 951-9221-66-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]