Ekpyrosis
Ekpyrosis (m.kreik. ἐκπύροσις, ”tulesta”) on erityisesti stoalaisen filosofian termi, joka tarkoittaa maailmanpaloa, jossa ikuisesti sykleissä toistuva kaikkeus tuhoutuu jokaisen syklin lopussa ja josta kaikkeus syntyy aina uudelleen.
Ajatus on hyvin vanha, ja esiintyy jo zarathustralaisuudessa. Herakleitoksen mukaan maailman perusaines on tuli, ja ekpyrosis on kaikkeuden alku ja loppu. Lucretiukselle ekpyrosis oli ”luonnon sisällissota”[1], ja samanlainen ajatus voidaan löytää myös Senecalta.[2]
Nykyaikaisessa fysikaalisessa kosmologiassa tunnetaan ekpyroottinen malli (ekpyroottinen universumi)[3][4] , joka on malli kaikkeuden alkuperästä ja muodosta. Se on saanut nimensä stoalaisen ajatuksen mukaan. Malli pyrkii selittämään ennen alkuräjähdystä vallinnutta tilaa. Ekpyroottinen malli perustuu säieteoriassa esiintyviin kolmiulotteisiin braaneihin, jotka liikkuvat viisiulotteisessa avaruudessa. Braanien törmäyksestä voi syntyä kolmiulotteinen universumi, ja universumin sisälle tämä tapahtuma näyttäytyy alkuräjähdyksenä.[5] Malli on vaihtoehto muun muassa pre-Big Bang -mallille,[6] sykliselle mallille ja kosmiselle inflaatiolle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lucretius: De rer. nat. V, 380 FF.
- ↑ Seneca: Rec. 524-525.
- ↑ Steinhardt, Paul J.: A Brief Introduction to the Ekpyrotic Universe Department of Physics, Princeton University. Arkistoitu 20.9.2021. Viitattu 28.1.2009.
- ↑ Simplified Overview Comparing Standard and Ekpyrotic Models of the Universe History in Context. Arkistoitu 18.3.2008. Viitattu 28.1.2009.
- ↑ Nygren, Tuomo & Mursula, Kalevi: Avaruusfysiikan perusteet Oulun yliopisto, fysikaalisten tieteiden laitos. Arkistoitu 30.3.2007. Viitattu 28.1.2009.
- ↑ Enqvist, Kari: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Helsingin yliopisto, fysikaalisten tieteiden laitos / fysiikan tutkimuslaitos. Viitattu 28.1.2009.