Lucretius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Titus Lucretius Carus
Moderni rintakuva Lucretiuksesta
Moderni rintakuva Lucretiuksesta
Henkilötiedot
Syntynyt n. 99 eaa.
Pompeji
Kuollut n. 55 eaa.
Rooma
Koulutus ja ura
Koulukunta epikurolaisuus

Titus Lucretius Carus (n. 9955 eaa.) oli roomalainen runoilija ja epikurolaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucretiuksen tiedetään syntyneen Roomassa, mutta muuten hänen elämästään ei tiedetä paljoakaan.[2] Lucretiuksen elämä kului aikana jolloin ennen vakaata ja ennustettavaa Rooman tasavaltaa alkoivat vaivata polittist levottomuudet. Yksivallan tavoittelijat Marius ja Sulla kamppailivat vallasta, kamppailun päättyessä jälkimmäisen eduksi. Valtaan päästyään Sulla järjesti poliittisten murhien aallon vastustajiensa parissa. Myöhemmällä iällään hän näki vierestä Catilinan salaliiton. Poliittinen ilmapiiri oli kireä ja ihmiset epäilivät toisiaan salaliitosta. Tällaisen ilmapiirin vallitessa Lucretius luopui poliittisen uran hankkimisesta ja keskittyi runoudelle. [3]

Cicero antaa yhdessä veljelleen kirjoittamassa kirjeessään ymmärtää, että he olisivat kerran lukeneet Lucretiuksen runoja. Tämä on viimeinen maininta Lucretiuksesta Donatukseen saakka. Donatus kertoo Vergiliuksen elämästä kertovassa teoksessa, että Lucretius kuoli 15. lokakuuta vuonna 55 eaa. Jos Donatus oli oikeassa Lucretiuksen iästä, voidaan laskea, että hän olisi syntynyt vuonna 99 eaa. Roomalainen historioitsija Cornelius Nepos mainitsee Lucretiuksen sivulauseenomaisesti Catulluksen kuolemaa sivuavassa kirjoituksessaan. [4]

Yksi tiedonlähde on Hieronymus, joka mainitsee Lucretiuksen teoksessaan Chronica Eusebia neljällä virkkeellä. Hieronymuksen mukaan Lucretius syntyi vuonna 94 eaa. ja kuoli 44-vuotiaana. Hän sanoo, että suuri osa Lucretiuksen töistä oli kirjoitettu huumattuna, ja hän kuoli juotuaan lemmenjuomaa. Näitä tietoja pidetään epäluotettavina kahdesta syystä. Ensinnäkin Lucretiuksen kannattama epikurolaisuus painotti järkeä ja suosi välttämään romanttisia siteitä. Toisekseen vaikuttaa siltä, että yhtenä ensimmäisistä kirkkoisistä Hieronymus halusi halventaa Lucretiuksen filosofiaa, sillä se ei sisältänyt minkäänlaista uskoa kuolemanjälkeiseen elämään eikä mihinkään jumaliin, jotka vaikuttaisivat ihmisten elämään. [5]

Toinen varma tieto Lucretiuksen elämästä on se, että hän oli Gaius Memmiuksen ystävä tai klientti. Hän omisti teoksensa Maailmankaikkeudesta (De rerum natura) Memmiukselle. Runo on keskeneräinen, mutta Hieronymus sanoo Ciceron "parannelleen" sitä. Hän halusi mahdollisesti muokata sitä julkaisemista varten.

Filosofia ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen Maailmankaikkeudesta kansilehti vuoden 1570 painoksesta.

Lucretiukselta on säilynyt teos Maailmankaikkeudesta (De rerum natura)[1]. Se pyrkii esittämään täydellisen epikurolaisen maailmankuvan. Se sisältää näkökulmia politiikasta fysiikkaan ja seksistä kuolemaan. Runo on tietosanakirjan tapainen. Monet pitävät teosta latinankielisen runouden mestariteoksena. Lucretius oli runoudessaan muita syvällisempi ja mielikuvituksellisempi, ja hänen tapansa käyttää heksametrimuotoa on omaperäinen ja eroaa suuresti Vergiliuksen ja Ovidiuksen tyylistä. Tyylillisesti suurin osa oppineista pitää latinankielisen heksametrirunouden suurimpana mestarina kuitenkin Vergiliusta. Teos on kuitenkin merkittävä, koska se vaikutti suuresti Vergiliukseen ja myöhempään runouteen.

Teoksen päätarkoituksena on vapauttaa ihmisten mielet taikauskosta ja kuolemanpelosta. Tähän päästään luonnon tarkalla tutkimuksella ja noudattamalla Epikuroksen filosofisen järjestelmän periaatteita. Lisäksi sivutaan Demokritoksen atomioppia. Luonto on Lucretiuksella paljon tärkeämpää ja korkea-arvoisempaa kuin kaikki vanhat ajatukset jumalista. Lucretiuksen mielestä roomalaisten jumalat ovat mielikuvituksen tuottamia hirviöitä, joille turhaan uhrataan eläimiä. Hän ei myöskään arvosta Rooman yläluokan pariin levinneitä itämaisia mysteerejä, joiden varjolla vietettiin orgioita. Lucretiuksen mukaan ihmisen tulee vapautua taikauskosta, joka tuottaa pelkkiä painajaisia. [6]

Teoksessa on useita vihjauksia Rooman sekasortoiseen poliittiseen elämään ja kiistoihin. Lucretius etenee opetuksessaan varovasti, niin ettei loukkaisi perinteisesti ajattelevia roomalaisia, ja paljastaa kiistanalaisemmat ja vallankumouksellisemmat puolet periaatteistaan hitaasti. Maailmakaikkeudesta painottaa eettisiä päämääriä enemmän kuin aiemmat epikurolaiset, mutta pitäytyy uskollisesti heidän fysiikassaan ja psykologiassaan. Lucretius oli ensimmäinen epikurolainen joka kirjoitti latinaksi.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lucretius, Carus Titus: Maailmankaikkeudesta. (Alkuteos: De rerum natura.) Suomentanut sekä johdannon ja selitykset kirjoittanut Paavo Numminen. Antiikin klassikot. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965. ISBN 951-884-192-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 368. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, Rooma, 1980, s.318
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, Rooma, 1980, 318-320
  4. http://www.britannica.com/biography/Lucretius
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, Rooma, 1980, 322
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, Rooma, 1980, 320-321

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]