Eino Kanerva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Ensio Kanerva (s. 20. syyskuuta 1910 Tampere8. tammikuuta 1942 Poventsa) oli suomalainen pesäpalloilija, jääpalloilija ja jalkapalloilija.

Eino Kanerva aloitti urheilu-uransa pesäpalloilijana, jossa hän saavutti vuonna 1928 Suomen mestaruuden Viipurin Pallonlyöjien riveissä.

Seuraavaksi Kanerva panosti jääpalloon, jossa hän pelasi Viipurin Palloseuran (ViPS) riveissä. ViPS:n riveissä Kanerva oli voittamassa kaksi Suomen mestaruutta kausina 1931 ja 1936. Kanerva saavutti ViPS:n riveissä 1930-luvulla myös muita jääpallomitaleita: hopeaa kaudella 1934 hävittyään loppuottelu-uusinnassa HIFK:lle ja vuosina 1932 ja 1933 pronssia. Kanerva nousi jääpallomaajoukkueeseen helmikuussa 1931 ja pelasi sen jälkeen viisi A-maaottelua Ruotsia vastaan sekä kaksi B-maaottelua. Talvisodan jälkeen ViPS:n toiminta yhdistettiin Helsinkiin siirtyneisiin Susiin, jossa Kanerva oli voittamassa hopeaa Välirauhan kaudella 1941.

Eino Kanerva pelasi myös jalkapalloa ja oli ensimmäisessä viipurilaisessa joukkueessa, kun ViPS pelasi jalkapallon SM-sarjaa kaudella 1930.

Eino Kanervan elämä päättyi Jatkosodassa Poventsassa tammikuussa 1942, jossa hän haavoittui kuolettavasti.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1 SM-kulta: 1928[1]
  • 1 SM-pronssi: 1929[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Viitattu 14.4.2018.