Eino Kanerva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eino Ensio Kanerva (s. 20. syyskuuta 1910 Tampere8. tammikuuta 1942 Poventsa) oli suomalainen pesäpalloilija, jääpalloilija ja jalkapalloilija.

Eino Kanerva aloitti urheilu-uransa pesäpalloilijana, jossa hän saavutti vuonna 1928 Suomen mestaruuden Viipurin Pallonlyöjien riveissä.

Seuraavaksi Kanerva panosti jääpalloon, jossa hän pelasi Viipurin Palloseuran (ViPS) riveissä. ViPS:n riveissä Kanerva oli voittamassa kaksi Suomen mestaruutta kausina 1931 ja 1936. Kanerva saavutti ViPS:n riveissä 1930-luvulla myös muita jääpallomitaleita: hopeaa kaudella 1934 hävittyään loppuottelu-uusinnassa HIFK:lle ja vuosina 1932 ja 1933 pronssia. Kanerva nousi jääpallomaajoukkueeseen helmikuussa 1931 ja pelasi sen jälkeen viisi A-maaottelua Ruotsia vastaan sekä kaksi B-maaottelua. Talvisodan jälkeen ViPS:n toiminta yhdistettiin Helsinkiin siirtyneisiin Susiin, jossa Kanerva oli voittamassa hopeaa Välirauhan kaudella 1941.

Eino Kanerva pelasi myös jalkapalloa ja oli ensimmäisessä viipurilaisessa joukkueessa, kun ViPS pelasi jalkapallon SM-sarjaa kaudella 1930.

Eino Kanervan elämä päättyi Jatkosodassa Poventsassa tammikuussa 1942, jossa hän haavoittui kuolettavasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti O. Arponen, Markku Kasila, Matti Peltola: ”Jatkosota 25.6.1941-19.9.1944”, He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 307-308. Helsinki: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.