Nahkakeltasiipi
| Nahkakeltasiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Eilema |
| Laji: | depressum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eilema depressum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Nahkakeltasiipi (Eilema depressum) on yleinen, siilikkäisiin kuuluva yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nahkakeltasiipi on sukupuolidimorfinen laji, eli koiraat ja naaraat ovat erinäköisiä. Koiraan etusiivet ja ruumis ovat likaisenkeltaiset ja siiven etureunassa on kirkkaamman keltaista väriä. Siiven kärki on jokseenkin suora. Naaraan etusiivet ovat harmaanruskeat ja siiven etureunan keltainen viiru ulottuu lähes tasapaksuna siiven kärkeen asti. Siiven kärki on muodostaa terävän kulman. Takasiivet ovat molemmilla sukupuolilla harmaat. Molemmissa siipipareissa siiven ulkosyrjän ripset ovat keltaiset. Koiraalta tunnetaan värimuoto, jonka etusiivet ovat tummemman harmaat kuin naaraalla, mutta siiven etureunassa on keltaista väriä vain tyviosassa. Siipiväli 25–34 mm.[1][2]
Naaraan voi sekoittaa harmokeltasiipeen (Eilema lurideolum) tai lyijykeltasiipeen (Eilema complaneum), mutta eroaa näistä harmaiden takasiipiensä vuoksi.
Toukka on tummanharmaa ja sen selkäpuolella on harmaanvalkoinen, mustatäpläinen, leveä selkäjuova. Täysikasvuinen toukka on 22–25 mm pitkä.[3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nahkakeltasiipeä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[4] Suomessa levinneisyys ulottuu Keski-Suomen pohjoisosiin. Lentoaika on yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nahkakeltasiipi viihtyy sekä metsissä että avoimemmilla paikoilla, mutta erityisesti se suosii vanhoja havumetsiä, usein kuusikoita. Esiintymisalueellaan se on yleinen mutta paikoittainen. Perhoset lentävät illalla, pimeän tulosta keskiyöhön ja molemmat sukupuolet tulevat valolle.[6][4]
Toukat elävät piilottelevaa elämää, ja niitä tavataan harvoin luonnossa. Toukka elää syöden havupuiden rungoilla kasvavia jäkäliä, avoimilla paikoilla se syö myös maajäkäliä. Toukka talvehtii ja koteloituu alkukesästä ruskean kotelokopan sisään kaarnanrakoon tai jäkälien sekaan.[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden keltasiipien tapaan toukka elää syöden jäkäliä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 348–350
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)