Efraim Kilpinen
Efraim Kilpinen, sukunimi aik. Ahlholm (13. joulukuuta 1862 Kalajoki – 9. joulukuuta 1951 Kalajoki) oli suomalainen puuseppä ja kanteleenrakentaja.[1][2]
Efraim Kilpisen vanhemmat olivat merimies Johan Ahlholm (alkuaan Lepistö) ja Johanna Pokela. Hän kävi Oulussa puuseppäkoulun 1881–1885 ja suomensi sen jälkeen ruotsalaisen sukunimensä suomalaisuusmies Wolmar Kilpisen mukaan.[1]
Kilpinen tunnettiin aluksi lähinnä puuseppänä ja suksimestarina; hän sai useita palkintojaan valmistamistaan suksista. Haapavedellä Suomen Talousseuran veisto-opettajana toiminut Kilpinen tutustui siellä kanteleensoittaja Pasi Jääskeläiseen ja hänen kanteleenrakentajan uransa sai alkunsa kun Jääskeläinen pyysi häntä korjaamaan omaa kanneltaan ja sitten rakentamaan uusia kanteleita Jääskeläisen käyttöön. Uusien kanteleiden rakentaminen alkoi suuremmassa mittakaavassa kun Kilpinen muutti takaisin Kalajoelle. Pasi Jääskeläinen suositteli Kilpistä helsinkiläiselle Fazerin musiikkiliikkeelle ja liike alkoi tilata runsaasti kanteleita Kilpisen kanteleverstaalta. Myös yksityiset tilasivat Kilpisen kaunissointisia kanteleita ja useat kanteletaiteilijat käyttivät niitä. Kilpinen teki yhdessä poikiensa Matin ja Oskarin rakenteellisia parannuksia kanteleisiin ja he saivat useita palkintoja rakentamistaan kanteleista. Kanteleiden tilauksia tehtiin Kilpiseltä eniten 1920- ja 1930-luvuilla. Kaikkiaan Kilpiset rakensivat yli 4 000 kannelta ja kanteleita vietiin myös Pohjoismaihin ja Saksaan sekä amerikansuomalaisille. Kilpinen rakensi myös kitaroita ja mandoliineja. Efraim Kilpiselle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki.[1][2]
Myös Efraim Kilpisen poika ja työn jatkaja Oskari Kilpinen (1895–1980) oli tunnettu kanteleenrakentaja. Oskari Kilpinen sai 1969 Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon ja kunniakirjan kanteleiden kehitystyöstä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanteleita karttuu Kalajoelta. Kantelemestari Kilpinen kertoo kanteleista - ja vähän muustakin, Seura, 17.06.1936, nro 25, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot