Maarahva Liit

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eesti Maarahva Liit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eesti Maarahva Liit eli Maaliit (”Viron talonpoikaisliitto”) oli Virossa vuosina 1917–1920 toiminut, maaseutuväestön asiaa ajanut puolue. Se oli toiminta-aikanaan Viron johtavia porvarillisia puolueita.

Puolue perustettiin keväällä 1917, ja sen alkuperäinen johtaja oli Jaan Hünerson.[1] Puolueen perustajat olivat samoihin aikoihin perustetun Viron demokraattisen puolueen maatalousohjelmaan tyytymättömiä viljelijäväestön edustajia, mutta mukana oli myös aiempaan radikaaliryhmään kuuluneita, kuten Jaan Teemant. Myöhemmin puolueeseen liittyi myös Konstantin Päts.[2] Maarahva Liitistä tuli vuonna 1917 valittujen Viron maapäivien suurin puolue sen saatua 13 edustajaa 62:sta. Päts ja hänen puolueensa olivat johtavassa asemassa Viron itsenäistymisen jälkeen asetetussa väliaikaisessa hallituksessa, joka joutui toimimaan maan alla vuoden 1918 saksalaismiehityksen aikana.[1] Osa puolueesta kannatti yhteistyötä saksalaisten kanssa, joten miehitysviranomaiset suosivat puoluetta ja sallivat sen järjestää puoluekokouksensa. Puolue alkoi saksalaismiehityksen aikana julkaista Maaliit-lehteä, jonka päätoimittaja Oskar Rütli kuului yhteistoimintalinjan kannattajiin.[2][1]

Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maarahva Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Põllumeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia puolueita 1920- ja 1930-luvulla.[1]

Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansanliitto.

  1. a b c d Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 493–494, 502, 521, 525. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
  2. a b Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 120, 132, 145–146, 161. Tammi, Helsinki 2010.