Tämä on lupaava artikkeli.

Viron perustavan kokouksen vaalit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viron perustavan kokouksen vaalit
Viro
5.−7. huhtikuuta 1919.

120
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Jaan Tonisson1928.jpg
Johtaja August Rei Otto Strandman Jaan Tõnisson
Puolue sosiaalidemokraatit Työpuolue Viron kansanpuolue
Saadut paikat 41 30 25
Ääniä 152 341 114 879 94 892
Kannatus 33,3 % 25,1 % 20,7 %

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Konstantin Päts.jpg Hans Kruus, 1920s.jpg Johan Kõpp, 1920s.jpg
Johtaja Konstantin Päts Hans Kruus Johan Kõpp
Puolue Maaliit Sosialistivallankumoukselliset Kristillinen kansanpuolue (Viro)
Saatuja paikkoja 8 7 5
Äänet 29 989 26 536 20 157
Kannatus 6,5 % 5,8 % 4,4 %

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue
 
Johtaja Christoph von Mickwitz
Puolue Baltiansaksalainen puolue Venäläinen kansalliskokous
Saatuja paikkoja 3 1
Ääniä 11 462 5 765
Kannatus 2,5 % 1,2 %

Pääministerin ennen vaaleja

Konstantin Päts

Uusi pääministeri

Otto Strandman
Sosiaalidemokraatit

Viron perustavan kokouksen vaalit (vir. Asutava Kogu valimised) olivat vaalit, joissa valittiin Viron perustavan kokouksen edustajat. Perustava kokous sääti Viron perustuslain ja äänesti muun muassa Viron itsenäisyydestä ja tasavaltaisesta hallitusmuodosta. Vaalit pidettiin 1.–3. maaliskuuta 1919 Viron vapaussodan aikana. Vaalien menestyksekkäin puolue oli sosiaalidemokraatit.

Ennen vaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit oli alun perin tarkoitus pitää helmikuussa 1919, mutta sotatilanne pakotti siirtämään ne myöhempään ajankohtaan. Puolueet olivat valmistautuneet vaaleihin talven 1918–1919 aikana. Suurimmista puolueista jokainen piti puoluekokouksen maaliskuussa 1919. Radikaalidemokraatit ja etelävirolainen demokraattipuolue olivat marraskuussa 1918 tehneet periaatepäätöksen puolueiden yhdistymisestä. Ne pitivät yhteisen puoluekokouksen 1.−3. maaliskuuta 1919, ja niistä muodostui uusi puolue nimeltä Viron kansanpuolue eli ERE. Tähän puolueeseen liittyi myöhemmin myös osa virolaisten isäntien talonpoikaisliiton eli ETL:n jäsenistä. Loput sen jäsenistä liittyivät etelävirolaisten isäntien maalaisliittoon eli EMRL:n.[1] EMRL piti oman puoluekokouksensa 19.−21. maaliskuuta. Kirkolliset piirit ja demokraattinen oikeisto liittyivät yhteen helmikuussa, ja uuden puolueen nimeksi tuli kristillinen kansanpuolue. Sen puoluekokous pidettiin 4. maaliskuuta.[2]

Sosialistipuolueet pitivät puoluekokouksensa 1.−3. maaliskuuta 1919. Sosialistipuolueista työpuolue eli ETE oli väliaikaishallituksessa. Oppositiossa olivat sosiaalidemokraatit (ESDTP) ja sosialistivallankumoukselliset (ESRP). Oppositiopuolueet ESDTP ja ESRP kävivät vaalikampanjaansa parjaamalla väliaikaishallitusta. Baltiansaksalaiset perustivat oman puolueensa nimeltä Saksalainen puolue Virossa (DPE). Siinä vaikuttivat monet niistä suurporvareista ja paroneista, jotka olivat olleet duumassa keisarin aikaan. Viron venäläiset perustivat Venäläisen kansalliskokouksen. Muut omat vaaliliittonsa muodostaneet ryhmät olivat hiidemaalaiset ja merimiehet.[2]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustavan kokouksen vaalit pidettiin 5.−7. huhtikuuta 1919. Äänestysoikeus oli sekä miehillä että naisilla.[2] Äänestysikäraja oli 20, ja voidakseen äänestää tuli olla Viron kansalainen[3]. Myös rintamalla olleille vietiin äänestyslaatikoita. Hyväksyttyjä ääniä tuli 458 216 ja äänestysprosentti oli yli 60. Vaaleissa ehdokkaita olivat asettaneet kymmenen vaalilistaa, joista kahdeksan sai edustajan läpi. Bolševikkien osallistuminen vaaleihin oli kielletty. Bolševikkien äänet menivät pääasiassa sosiaalidemokraateille ja työpuolueelle.[2]

Puolue Edustajat[4] Äänet[5]
Lukumäärä Osuus
Sosiaalidemokraatit 41 152 341 33,3%
Sosialistivallankumoukselliset 7 26 536 5,8%
Työpuolue 30 114 879 25,1%
Kansanpuolue 25 94 892 20,7%
Maaliit 8 29 989 6,5%
Kristillinen kansanpuolue 5 20 157 4,4%
Saksalainen puolue Virossa 3 11 462 2,5%
Venäläinen kansalliskokous 1 5 765 1,2%
Hiiu saare elanike partei 1 090 0,2%
Üle-eestimaaline Meremeeste Liit 795 0,14%
Yhteensä 120 457 906 100%

Vaalien tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Perustavan kokouksen ensimmäisestä istunnosta 23. huhtikuuta 1919.

Sosiaalidemokraatit olivatkin vaalien suurin voittaja 41 edustajallaan[2]. Sosiaalidemokraattien äänisaalis selittyi enimmäkseen hallituksen epäsuosiolla. Muista vasemmistopuolueista työpuolue sai 30 ja sosialistivallankumoukselliset 7 edustajaa. Keskusta sai 38 edustajaa. Liberaalipuolueista kansanpuolue sai ennakko-odotuksia enemmän edustajia, yhteensä 25. Oikeiston ja vasemmiston välimaastossa ollut Maaliit kärsi karvaan vaalitappion saaden 8 edustajaa. Kansanpuolueesta lohjennut kristillinen kansanpuolue sai 5 edustajaa, minkä lisäksi saksalaiset saivat 3 ja venäläiset yhden edustajan.[3] Vasemmiston kannatus herätti huolta väliaikaisessa hallituksessa, sillä se pelkäsi maan leimautumista länsivaltojen silmissä puolikommunistiseksi valtioksi. Tämän taas pelättiin uhkaavan länsivaltojen tukea sodassa. Vaalien jälkeen Viron väliaikainen hallitus erosi pääministeriksi noustessa työväenpuolueen Otto Strandman. Hallituksessa sosiaalidemokraatit ja työväenpuolue saivat molemmat neljä ministerinsalkkua kansanpuolueen saadessa kaksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mirko Harjula: Viro 1914–1922. Maailmansota, vallankumoukset, itsenäistyminen ja vapaussota. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-085-1.
  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harjula 2009, s. 171
  2. a b c d e Harjula 2009, s. 172
  3. a b Zetterberg 2007, s. 521
  4. Asutava Kogu valimistel osalenud parteid Riigikogu. Viitattu 26.11.2010. (viroksi)
  5. Asutava Kogu valimised Histordamus.ee. Viitattu 7.01.2014. (viroksi)
  6. Zetterberg 2007, s. 522