Eero Lappalainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Lappalainen (12. toukokuuta 1889 Kuopion maalaiskunta7. toukokuuta 1962 Kuopio) oli muusikko, josta tuli maalaisliittolaisten sanomalehtien toimittaja ja päätoimittaja yhteensä yli neljänkymmenen vuoden ajaksi.[1]

Lappalaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Lappalainen ja Johanna Qvick. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1915 oli Lyydi Korhonen (k. 1933) ja toinen vuodesta 1934 Lyydi Korhosen sisar Bertta Korhonen. Lappalainen oli musiikillisesti lahjakas. Hän meni 13-vuotiaana Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikouluun ja toimi sieltä valmistumisensa jälkeen kolme vuotta seuran orkesterissa, kunnes siirtyi 1912 Kuopion Musiikinystävien yhdistyksen orkesterin konserttimestariksi ja viulunsoiton opettajaksi. Hän jatkoi musiikin opiskeluaan Pietarin konservatoriossa Jāzeps Vītolsin johdolla, mutta palasi Suomeen vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen alettua. Seuraavan vuoden alusta hänestä tuli Saarijärven Paavo -lehden toimitussihteeri ja toimittaja Jyväskylässä. Maalaisliiton piirisihteerinä hän toimi Jyväskylässä 1922 ja piirin puheenjohtajana 1923-1926. Viimeksi mainittuna vuonna hän siirtyi Maakansan toimittajaksi Viipuriin. Lehden päätoimittaja hänestä tuli 1932. Lapin Kansan päätoimittajana Rovaniemellä Lappalainen työskenteli 1940-1943, mutta palasi Kuopioon vuoden 1943 alussa Savon Sanomat -lehden päätoimittajaksi. Lehdessä hän työskenteli aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1960. Lehti kohosi hänen johdollaan maakunnan ykköslehdeksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seppinen, Ilkka: ”Eero Lappalainen”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 738-739. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.