Edussana
Edussana on kieliopissa lausekkeen keskeisin sana, jonka mukaisesti koko lauseke käyttäytyy lauseessa. Edussana ja koko lauseke sopivat samanlaisiin lauseyhteyksiin: esimerkiksi lauseke punaisen auton kuljettaja voi esiintyä lauseessa samassa asemassa kuin sen edussana kuljettaja yksinään. Edussana ilmaisee usein lausekkeen keskeisimmän merkityssisällön.
Edussana "edustaa" lausekettaan siten, että se kantaa lauseyhteyden lausekkeelta edellyttämiä piirteitä. Edussana on esimerkiksi lauseyhteyden määräämässä taivutusmuodossa[1]: Puhuin [punaisen auton kuljettajalle]. Tosin myös lausekkeen muut sanat voivat kongruenssin vuoksi taipua edussanan mukana: Puhuin [vihaiselle kuljettajalle].
Edussana on yleensä lausekkeen pakollinen osa, lukuun ottamatta elliptisiä tapauksia.[1]
Lausekkeet nimetään yleensä edussanan sanaluokan mukaan[2]. Esimerkiksi punaisen auton kuljettaja on substantiivilauseke (NP), jonka edussana kuljettaja on substantiivi (N). Erittäin suuri on adjektiivilauseke (AP), jonka edussana suuri on adjektiivi (A). Esim: Kuljetan punaista *autoa*.
Edussana ja pääsana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Termejä edussana ja pääsana on vanhastaan suomen kieliopissa käytetty synonyymeinä, mutta nyttemmin ne erotetaan toisistaan. Pääsana on sana, jota jokin toinen sana tai lauseke määrittää tai täydentää.[1] Esimerkiksi lausekkeessa [punaisen auton] [kuljettaja] sana kuljettaja on koko lausekkeen edussana, mutta osalausekkeen [punaisen auton] pääsana. Termi edussana liittyy läheisemmin konstituenttikielioppiin (jossa lauseen ajatellaan koostuvan lausekkeista), termi pääsana puolestaan dependenssikielioppiin (jossa lauseen ajatellaan koostuvan sanoista, joiden välisiä riippuvuussuhteita tarkastellaan).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Auli Hakulinen ym.: Iso suomen kielioppi (§441) 2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 7.1.2009.
- ↑ Auli Hakulinen ym.: Iso suomen kielioppi (§439) 2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 7.1.2009.