Edmond Louveau
Edmond-Jean Louveau (4. elokuuta 1895 Mamers – 18. kesäkuuta 1973 Pariisi[1]) oli ranskalainen siirtomaavirkailija, joka toimi Ranskan Sudanin kuvernöörinä vuosina 1946–1952.
Edmond Louveau osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi, suoritti kirjallisuustieteen tutkinnon ja opiskeli Ranskan siirtomaakorkeakoulussa. Louveau työskenteli siirtomaahallinnossa vuodesta 1920 lähtien. Vuonna 1937 hänet nimitettiin Norsunluurannikon pohjoisosan (nykyisen Burkina Fason) korkeimmaksi virkamieheksi.[1]
Vapaata Ranskaa kannattanut Louveau pidätettiin Dakarissa vuonna 1940. Hänet lähetettiin Ranskaan, jossa hänet tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Louveau pakeni Riomin vankilasta vuonna 1943 ja saapui Charles de Gaullen hallitsemaan Algeriaan vuonna 1944. Hän toimi siirtomaajoukkojen varapataljoonan komentajana toisen maailmansodan loppuvaiheessa.[1]
Louveau toimi Ranskan Sudanin kuvernöörinä vuosina 1946–1952[1]. Hän tuki Fily Dabo Sissokon edistyspuoluetta ja pyrki murskaamaan ranskalaisten kommunistien kanssa liittoutuneen Sudanin liiton[2]. Louveau jäi eläkkeelle vuoden 1953 alussa[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Edmond Louveau Ordre de la libération. Viitattu 12.7.2020.
- ↑ Mann, Gregory: Native Sons: West African Veterans and France in the Twentieth Century, s. 135–136. Durham & London: Duke University Press, 2006. ISBN 0-8223-3768-1.