Dynamoteoria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tietokonesimulaation tuottama kuva Maan magneettikentästä.

Dynamoteorian mukaan joillakin taivaankappaleilla havaittu magneettikenttä syntyy sähköä johtavan aineen virtauksesta.

Dynamon toiminnalle määritellään kolme ehtoa:[1]

  • Kappaleen sisässä on sähköisesti johtava fluidi osa.[1]
  • Kineettistä energiaa kappaleen pyörimisestä johtuen.[1]
  • Sisäinen lämmönlähde, joka ylläpitää konvektiota.[1]

Ionisoituneen tai muun sen kaltaisen sähköisen aineen virtaus synnyttää magneettikentän. Kun sähköinen aine toisaalla virtaa magneettikentän läpi, se synnyttää sähkövirtoja, jotka synnyttävät magneettikenttiä. Magneettikentät muuttavat puolestaan virtauksia. Näin syntyy mutkikas systeemi, jota sanotaan dynamoksi. Dynamo ylläpitää itse itseään.lähde? Taivaankappaleen pyöriminen järjestää magneettikentän suurelta osin kaksinapaiseksi, dipoliksi. Eri taivaankappaleiden dynamot ovat hieman erilaisia.

Magneettikenttä voi syntyä sulassa metallissa, metallisessa vedyssä, varautuneissa molekyylioneissa tai ionisoituneessa sähköisessä kaasussa syntyy magneettikenttä kaasun virratessa pyörimisestä johtuvan coriolisvoiman takia.selvennä

Jotta magneettikenttä voitaisiin selittää dynamoteorialla, pitäisi selittää myös virtauksia synnyttävät lämmönlähteet ja niiden jakatuminen taivaankappaleen kolmiulotteisessa rakenteessa. Täydellistä selitystä ei vielä ole, ja kaikkiin selityksiin liittyy monimutkaista matematiikkaa.[2] Vuonna 2005 monia keskeisiä osia kyettiin mallintamaan supertietokoneella, ja ensimmäistä kertaa tulokset vastasivat havaintoja.[3]

Eri taivaankappaileiden dynamoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dynamo synnyttää magneettikenttiä myös aktiivisten galaksien ytimissä kuuman ionisoituneen kaasun kiertäessä mustan aukon ydintä tai muissa kertymäkiekoissa. Kalvoparadigma ("kalvoteoria") kuvaa dynamoa mustan aukon lähellä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d M. Vázquez, E. Pallé, P. Montañés Rodríguez: The Earth as a Distant Planet: A Rosetta Stone for the Search of Earth-Like Worlds 12.3.2010. Springer Science & Business Media. Viitattu 14.11.2016. (englanniksi)
  2. David P. Stern: The Self-Sustaining Dynamo in the Earth's Core The Great Magnet, the Earth. 2008. Viitattu 15.12.2012.
  3. Threshold Crossed on the Way to a Geodynamo in a Computer (Simulations of a Quasi–Taylor State Geomagnetic Field Including Polarity Reversals on the Earth Simulator) Science. 2005. Viitattu 15.12.2012.
  4. Tähtitieteen perusteet,Neljäs laitos, sivu 285 Neptunuksen magneettikenttä, sivu 281–283 veden hajoamine ioneiksi, sivu 229 megneettikentän iso kulma, sivu 230 metaani, ammoniakki ja vety
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.