Intianhanhikki
| Intianhanhikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Sormihanhikit Potentilla |
| Laji: | indica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Intianhanhikki eli valemansikka (Potentilla indica) on ruusukasvien heimoon ja sormihanhikkien sukuun kuuluva kasvilaji, joka on kotoisin Kaakkois- ja Etelä-Aasiasta.[1][2] Lajia kasvatetaan Keski-Euroopassa koristekasvina; paikoin se on myös villiintynyt. Nimitys valemansikka viittaa kasvin huomattavasti mansikkaa muistuttavaan epähedelmään, lehtiin, jotka muistuttavat mansikanlehtiä, sekä suikertaviin rönsyihin (myös mansikalla on rönsyjä). Kasvi eroaa kuitenkin mansikasta muun muassa keltaisilla terälehdillään (mansikalla valkoiset tai vaaleanpunertavat).
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvutapa ja lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianhanhikki on monivuotinen ruohokasvi, joka saavuttaa tavallisesti 10–30 senttimetrin korkeuden. Laji muodostaa karvaisia, rönsymäisiä varsia, joiden pituus voi olla jopa 60–80 senttimetriä. Kasvi leviää näillä suikertavilla varsilla, sillä varret juurtuvat maahan silmujen kohdilta ja muodostavat uuden lehtiruusukkeen, joka myöhemmin irtoaa uudeksi yksilöksi.
Lehtivarteen ja lehtilapaan jakautuneet kolmiosaiset lehdet ovat tavallisesti järjestäytyneet vuorottain varren molemmille puolille; maahan juurtuneissa kohdissa ne ovat ruusukkeina. Karvainen, alapuolelta karkeasuoninen lehtilapa on 4–7,5 senttimetriä pitkä. Noin 2,5–6,5 senttimetrin pituisissa lehdyköissä on lyhyt, 1–3 millimetrin mittainen varsi; lehdykät ovat kummaltakin puolelta enemmän tai vähemmän karvaisia, karkeasti hammas- tai sahalaitaisia. Lehden pohja on terävä tai tylppä. Lehdykät ovat munanmuotisia tai soikeita, pyöreähköjä tai teräviä. Ruusukelehtien korvakkeet ovat noin kymmenen millimetriä pitkiä, puolet tästä yhteenkasvaneina lehtilavan kanssa, vapaan osan ollessa kapeasti kolmion muotoinen. Suikertavissa versoissa korvakkeet ovat hammasmaisia.
Kukat ja hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaiset kukat ilmestyvät ensin kevään puolivälissä ja sen jälkeen satunnaisesti koko kasvukauden ajan. Ne sijaitsevat yksittäin lehtivarsien tyvillä 2–8 senttimetriä pitkien, karvaisten varsien päissä ulottumatta lehtiin asti. Kaksineuvoiset kukat ovat halkaisijaltaan 15–25 millimetriä, säteittäissymmetrisiä ja viisiteräisiä kaksinkertaisella kehällä. Viisi hieman karvaista, 3–5-hampaista ulompaa verholehteä ovat kukan avautuessa pituudeltaan 3–5 millimetriä, hedelmän kypsyttyä 10 millimetriä. Viisi karvaista verholehteä ovat kapeasti kolmiomaisia, kukan avautuessa 4–7 millimetrin pituisia ja pidempiä kukinnan jälkeen. Viisi pyöreähköä tai tylppää, soikeaa terälehteä ovat keltaisia ja 5–9 millimetriä pitkiä. Kukassa on 15–25 hedettä ja useita kehänpäällisiä, pieniä, yksionteloisia ja kaljuja emejä, joissa kussakin on yksi sivussa sijaitseva vartalo.
Kasvin kuulamaiset epähedelmät ovat raakoina sulkeutuneet verhiön ja ulkoverhiön sisälle; epähedelmän kypsyttyä verhiöt avautuvat paljastaen sen. Jopa 1–2 senttimetrin mittainen kirkkaanpunainen, joskus myös valkoinen epähedelmä muistuttaa huomattavasti mansikkaa. Se on syömäkelpoinen, muttei maistu juuri miltään. Epähedelmän pinta on peittynyt lukuisiin pieniin pähkylöihin, jotka ovat intianhanhikin varsinaisia hedelmiä. Pähkylöiden muoto vaihtelee munanmuotoisesta pyöreään tai munuaismaisesta puolikuumaiseen. Pähkylät ovat punaisia tai ruskehtavia ja kooltaan 1–1,5 millimetriä; jokainen niistä sisältää yhden siemenen.
Kromosomiluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianhanhikin kromosomiluku on 2n = 84.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianhanhikki kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa Kiinan eteläosissa, Afganistanissa, Intiassa, Pakistanissa, Tiibetissä, Bhutanissa, Nepalissa, Indonesiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä sekä Laosissa, Japanissa ja Koreassa. Kiinassa laji kasvaa vuorenrinteillä, niityillä, joenrannoilla, pellonreunoilla ja muilla kosteilla paikoilla jopa 3100 metrin korkeudessa.
Intianhanhikkia on levitetty Itä-Aasiasta muualle maailmaan lääke- ja koristekasviksi. Keski-Euroopassa sitä on kasvatettu 1800-luvun puolivälistä asti; siellä se on monin paikoin villiintynyt. Itävallassa laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1918, vakiintuneena se on kasvanut vuodesta 1990. Siellä lajin pelätään leviävän ja häiritsevän alkuperäisiä kasvilajeja. Keski-Euroopassa lajia esiintyy hajanaisesti nuorissa pensasaidoissa, koristenurmikoilla, kaupunkien takapihoilla, puutarhoissa ja metsänreunoissa. Siellä laji kuuluu Alliarion-vyöhykkeeseen.
Myös Yhdysvalloissa intianhanhikkia tavataan villiintyneenä useimmissa osavaltioissa. Tilapäisesti lajia on esiintynyt Ruotsissakin.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianhanhikin murskatuista lehdistä tehtyä haudetta käytetään monien ihovaivojen, kuten ekseeman, hoitoon. Intianhanhikin mansikkaa muistuttava epähedelmä on syömäkelpoinen, mutta mauton.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin kuvaili ensimmäisenä Henry Charles Andrews vuonna 1807 nimellä Fragaria indica. Uuden nimen Potentilla indica (Andrews) Th.Wolf antoi Franz Theodor Wolf vuonna 1904. Muita synonyymejä ovat mm. Duchesnea indica (Andrews) Teschem. ja Duchesnea indica (Andrews) Focke. Lajilla on kaksi alalajia:
- Potentilla indica subsp. indica
- Potentilla indica subsp. microphylla
Intianhanhikkia kutsuttiin pitkään nimellä Duchesnea indica, mutta viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että intianhanhikki, ainoa sukuun Duchesnea luokiteltu laji, kuuluu varsinaisiin hanhikkeihin (Potentilla). Suurin osa lähteistä kutsuu intianhanhikkia edelleen nimellä Duchesnea indica.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Mansikkaa muistuttava epähedelmä lähikuvassa -
Vasemmassa yläkulmassa raaka hedelmä -
Kukka lähikuvassa -
Intianhanhikki sekoitetaan usein tavalliseen metsämansikkaan (kuvassa vasemmalla, oikealla puutarhamansikoita) -
Rönsyjä -
1,5 millimetrin mittaisia pähkylöitä -
Kypsiä (epä)hedelmiä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kassu: Potentilla indica (Andr.) Wolf Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 16.1.2020.
- ↑ Species Details: Potentilla indica (Andr.) Wolf catalogueoflife.org. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
| ||||||||||