Intianhanhikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Intianhanhikki
Duchesnea indica A.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Sormihanhikit Potentilla
Laji: indica
Kaksiosainen nimi

Potentilla indica
(Andrews) Th.Wolf

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Intianhanhikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Intianhanhikki Commonsissa

Intianhanhikki eli valemansikka (Potentilla indica) on ruusukasvien heimoon ja sormihanhikkien sukuun kuuluva kasvilaji, joka on kotoisin Kaakkois- ja Etelä-Aasiasta.[1][2] Lajia kasvatetaan Keski-Euroopassa koristekasvina; paikoin se on myös villiintynyt. Nimitys valemansikka viittaa kasvin huomattavasti mansikkaa muistuttavaan epähedelmään, lehtiin, jotka muistuttavat mansikanlehtiä, sekä suikertaviin rönsyihin (myös mansikalla on rönsyjä). Kasvi eroaa kuitenkin mansikasta mm. keltaisilla terälehdillään (mansikalla valkoiset tai vaaleanpunertavat).

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukka lähikuvassa
Kertohedelmä
Kuivattuja kertohedelmiä

Kasvutapa ja lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianhanhikki on monivuotinen ruohokasvi, joka saavuttaa tavallisesti 10–30 senttimetrin korkeuden. Laji muodostaa karvaisia, rönsymäisiä varsia, joiden pituus voi olla jopa 60–80 senttimetriä. Kasvi leviää näillä suikertavilla varsilla, sillä varret juurtuvat maahan silmujen kohdilta ja muodostavat uuden lehtiruusukkeen, joka myöhemmin irtoaa uudeksi yksilöksi.

Lehtivarteen ja lehtilapaan jakautuneet kolmiosaiset lehdet ovat tavallisesti järjestäytyneet vuorottain varren molemmille puolille; maahan juurtuneissa kohdissa ne ovat ruusukkeina. Karvainen, alapuolelta karkeasuoninen lehtilapa on 4–7,5 senttimetriä pitkä. Noin 2,5–6,5 senttimetrin pituisissa lehdyköissä on lyhyt, 1–3 millimetrin mittainen varsi; lehdykät ovat kummaltakin puolelta enemmän tai vähemmän karvaisia, karkeasti hammas- tai sahalaitaisia. Lehden pohja on terävä tai tylppä. Lehdykät ovat munanmuotisia tai soikeita, pyöreähköjä tai teräviä. Ruusukelehtien korvakkeet ovat noin kymmenen millimetriä pitkiä, puolet tästä yhteenkasvaneina lehtilavan kanssa, vapaan osan ollessa kapeasti kolmion muotoinen. Suikertavissa versoissa korvakkeet ovat hammasmaisia.

Kukat ja hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaiset kukat ilmestyvät ensin kevään puolivälissä ja sen jälkeen satunnaisesti koko kasvukauden ajan. Ne sijaitsevat yksittäin lehtivarsien tyvillä 2–8 senttimetriä pitkien, karvaisten varsien päissä ulottumatta lehtiin asti. Kaksineuvoiset kukat ovat halkaisijaltaan 15–25 millimetriä, säteittäissymmetrisiä ja viisiteräisiä kaksinkertaisella kehällä. Viisi hieman karvaista, 3–5-hampaista ulompaa verholehteä ovat kukan avautuessa pituudeltaan 3–5 millimetriä, hedelmän kypsyttyä 10 millimetriä. Viisi karvaista verholehteä ovat kapeasti kolmiomaisia, kukan avautuessa 4–7 millimetrin pituisia ja pidempiä kukinnan jälkeen. Viisi pyöreähköä tai tylppää, soikeaa terälehteä ovat keltaisia ja 5–9 millimetriä pitkiä. Kukassa on 15–25 hedettä ja useita kehänpäällisiä, pieniä, yksionteloisia ja kaljuja emejä, joissa kussakin on yksi sivussa sijaitseva vartalo.

Kasvin kuulamaiset kertohedelmät (epähedelmiä) ovat raakoina sulkeutuneet verhiön ja ulkoverhiön sisälle; hedelmän kypsyttyä verhiöt avautuvat vapauttaen hedelmän. Jopa 1–2 senttimetrin mittainen kirkkaanpunainen, joskus myös valkoinen hedelmä muistuttaa huomattavasti mansikkaa. Hedelmä on syömäkelpoinen, muttei maistu juuri miltään. Hedelmän pinta on peittynyt lukuisiin pieniin pähkylöihin, jotka vaihtelevat muodoltaan munanmuotoisesta pyöreään tai munuaismaisesta puolikuumaiseen. Pähkylät ovat punaisia tai ruskehtavia ja kooltaan 1–1,5 millimetriä; jokainen niistä sisältää yhden siemenen.

Kromosomiluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianhanhikin kromosomiluku on 2n = 84.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianhanhikki kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa Kiinan eteläosissa, Afganistanissa, Intiassa, Pakistanissa, Tiibetissä, Bhutanissa, Nepalissa, Indonesiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä sekä Laosissa, Japanissa ja Koreassa. Kiinassa laji kasvaa vuorenrinteillä, niityillä, joenrannoilla, pellonreunoilla ja muilla kosteilla paikoilla jopa 3100 metrin korkeudessa.

Intianhanhikkia on levitetty Itä-Aasiasta muualle maailmaan lääke- ja koristekasviksi. Keski-Euroopassa sitä on kasvatettu 1800-luvun puolivälistä asti; siellä se on monin paikoin villiintynyt. Itävallassa laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1918, vakiintuneena se on kasvanut vuodesta 1990. Siellä lajin pelätään leviävän ja häiritsevän alkuperäisiä kasvilajeja. Keski-Euroopassa lajia esiintyy hajanaisesti nuorissa pensasaidoissa, koristenurmikoilla, kaupunkien takapihoilla, puutarhoissa ja metsänreunoissa. Siellä laji kuuluu Alliarion-vyöhykkeeseen.

Myös Yhdysvalloissa intianhanhikkia tavataan villiintyneenä useimmissa osavaltioissa. Tilapäisesti lajia on esiintynyt Ruotsissakin.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianhanhikin murskatuista lehdistä tehtyä haudetta käytetään monien ihovaivojen, kuten ekseeman, hoitoon. Intianhanhikin mansikkaa muistuttava epähedelmä on syömäkelpoinen, mutta mauton.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin kuvaili ensimmäisenä Henry Charles Andrews vuonna 1807 nimellä Fragaria indica. Uuden nimen Potentilla indica (Andrews) Th.Wolf antoi Franz Theodor Wolf vuonna 1904. Muita synonyymejä ovat mm. Duchesnea indica (Andrews) Teschem. ja Duchesnea indica (Andrews) Focke. Lajilla on kaksi alalajia:

  • Potentilla indica subsp. indica
  • Potentilla indica subsp. microphylla

Intianhanhikkia kutsuttiin pitkään nimellä Duchesnea indica, mutta viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että intianhanhikki, ainoa sukuun Duchesnea luokiteltu laji, kuuluu varsinaisiin hanhikkeihin (Potentilla). Suurin osa lähteistä kutsuu intianhanhikkia edelleen nimellä Duchesnea indica.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Potentilla indica (Andr.) Wolf finto.fi. Viitattu 16.1.2020.
  2. Species Details: Potentilla indica (Andr.) Wolf catalogueoflife.org. Viitattu 16.1.2020.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: de:Scheinerdbeere & en:Mock strawberry & sv:Skensmultron