Dressmann
| Dressmann | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1962 |
| Perustaja | Frank Varner |
| Kotisivu |
dressmann |
Dressmann on alun perin norjalainen miesten vaatteisiin keskittynyt myymäläketju, jolla on myymälöitä Norjan lisäksi Islannissa, Ruotsissa, Suomessa, Saksassa, Tanskassa ja Itävallassa. Myymälöiden lisäksi ketjulla on internetissä toimiva verkkokauppa. Dressmann-ketjun omistaa Varner-Gruppen. Suomessa on myös Dressmann XL -myymälöitä, joiden kokovalikoima on 2XL–9XL.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dressmann-ketjun historia ulottuu vuoteen 1962, jolloin 25-vuotias norjalainen Frank Varner päätti perustaa ainoastaan miesten vaatteita myyvän liikkeen. Perustamiseen tarvittavat rahat hän sai lainaksi äidiltään ja anopiltaan. 40 000 kruunulla hän avasi ensimmäisen myymälän Thorvald Meyersgatanille Osloon. Vuonna 1965 avattiin toinen myymälä Oslossa, ja kolmas avautui Trondheimiin. Dressmann tuli ketjun nimeksi vuonna 1967, kun Oslon Skippergatanin myymälä avautui. Ketju käytti iskulausetta ”laatua kohtuuhintaan”.[1]
Vuonna 1991 Frank Varner antoi 70 myymälästä koostuvan ketjun ohjakset pojalleen Petter Varnerille, jonka käsissä ketjun myymälöiden lukumäärä ylitti kolmensadan ja liikevaihto kahden miljardin rajan. Dressmann on saavuttanut miesten vaatteiden markkinajohtajuuden Pohjois-Euroopan markkinoilla.[1]
Laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dressmann laajeni voimakkaasti muualle Eurooppaan 1990-luvun loppupuolella. Vuonna 1995 avattiin myymälä Latvian pääkaupungissa Riiassa ja koko maan myymälöiden määrä nousi kolmeen. Vuonna 1996 Dressmann avasi ensimmäisen neljästä Islannin-myymälästään Reykjavíkissa. Vuonna 1997 Dressmann osti ruotsalaisen Hägenfelt-vaateliikeketjun ja alkoi toimia Ruotsissa. Dressmann avasi ensimmäiset myymälänsä Saksassa, Hampurissa vuonna 2001. Tanskassa ketju aloitti vuonna 2003. Suomeen Dressmann rantautui vuonna 2000, kun ketjun kaksi ensimmäistä myymälää avattiin Lahteen ja Tampereelle.[1]
2000-luvun puolivälissä Dressmann oli yksi Varner-yhtymän yhdeksästä ketjusta. Muita olivat muun muassa farkkuketju Carlings, nuorten naisten Bik Bok, aikuisten naisten Vivikas ja koko perheen Cubus.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Peltola, Heikki: Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito, Kaupan keinot hyperkilpailussa, s. 95–96. Edita, 2007. ISBN 9789513749422.