Diofantoksen yhtälö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Diofantoksen yhtälö on kokonaislukukertoiminen vähintään kahden muuttujan polynomiyhtälö, jolle etsitään kokonaislukuratkaisuja. On todistettu, ettei ole olemassa algoritmia, joka selvittäisi yleisessä tapauksessa, onko annetulla Diofantoksen yhtälöllä ratkaisuja. Monia erikoistapauksista sen sijaan on tutkittu ja löydetty ehtoja, joilla ratkaisu on olemassa. Yhtälöä kutsutaan tällä nimellä Diofantos Aleksandrialaisen mukaan.

Eräitä erikoistapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lineaarinen Diofantoksen yhtälö: Kun ovat annettuja lukuja, onko lukuja ja siten, että . Ratkaisuja on joko äärettömästi tai ei yhtään sen perusteella onko luku lukujen ja suurimman yhteisen tekijän monikerta. Ratkaisu löytyy Eukleideen algoritmilla.
  • Pythagoraan kolmikot ovat lukuja joilla . Näitä kolmikoita on ääretön määrä.
  • Fermat'n suuri lause kysyy Pythagoraan kolmikoiden vastinetta siten, että eksponentti on suurempi kuin 2. Tällaisten lukukolmikoiden olemassaolo todistettiin mahdottomaksi yli 350 vuotta hypoteesin esittämisen lauseen jälkeen. Erikoistapaukset ovat kuitenkin helpompia, näistä kaikkein helpoin.
  • Jos on annettu luku, on yhtälöllä lähes aina ratkaisu, jossa . Poikkeuksen muodostaa enintään 19 luvun arvoa, joista 18. pienin on 462. Jos 19. poikkeus on olemassa, se on suurempi kuin .[1]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtälöllä ei selvästi ole ratkaisuja: vasemman puolen arvo on aina kymmenellä jaollinen, oikea puoli ei.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisen ratkaisumenetelmän mahdottomuuden todisti Juri Matiasevic.

Monet kuuluisat matemaattiset ongelmat pyytävät määrittämään tietyn Diofantoksen yhtälön kaikki ratkaisut tai onko ratkaisuja ylipäätänsä olemassa. Näihin ongelmiin tarvitaan lähes poikkeuksetta kehittyneitä nykymatematiikan menetelmiä, kuten algebrallista geometriaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Borwein, Jonathan ; Choi, Kwok-Kwong Stephen: On the representations of xy+yz+zx. Experimental Mathematics, 2000, nro 9, s. 153.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42335/Diofantoksen%20yhtalot.pdf?sequence=2