Demokraattisen Etelä-Afrikan kokous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Demokraattisen Etelä-Afrikan kokous (engl. Convention for a Democratic South Africa, CODESA) oli monipuoluekokous, jossa pyrittiin sopimaan Etelä-Afrikan uudesta demokraattisesta perustuslaista ja apartheid-järjestelmän päättämisestä. CODESA I pidettiin joulukuussa 1991 ja CODESA 2 toukokuussa 1992.

CODESA I pidettiin Johannesburgin World Trade Centerissä 21.–22. joulukuuta 1991, keskellä Etelä-Afrikan kesälomakautta. Kokoukseen osallistui 228 edustajaa 19:stä poliittisesta puolueesta ja järjestöstä. PAC:n lisäksi kokouksesta jäi pois myös Mangosuthu Buthelezi. Hän vaati Inkatha-puolueensa lisäksi delegaatiot myös KwaZulun bantustanille ja zulujen kuninkaalle Goodwill Zwelethinille ja kun tähän ei suostuttu, Inkathan delegaatiota johti puolueen puheenjohtaja Frank Mdlalose. Neuvottelut alkoivat värikkäästi presidentti de Klerkin syytettyä ANC:tä siitä, että se ei sopimuksesta huolimatta ollut hajottanut aseellista siipeään Umkhonto we Sizweä ja Mandelan vastattua de Klerkin rikkoneen hallituksen ja ANC:n välisten neuvottelujen luottamuksellisuuden.[1]

CODESA II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanäänestyksessä saavuttamansa murskavoiton kannustamana Kansallispuolue tiukensi neuvottelulinjaansa CODESA 2:ssa toukokuussa 1991. Kokous järjestäytyi viiteen työryhmään joista jokainen koostui kolmestakymmenestä delegaatista ja 38:sta neuvonantajasta. Ensimmäinen ryhmä käsitteli vapaaseen poliittiseen toimintaan liittyviä kysymyksiä, toinen keskeisiä perustuslain periaatteita, kolmas laati suunnitelman nimellisesti itsenäisten bantustanien, Bophuthatswanan, Ciskein, Transkein ja Vendan varalle. Neljännen ryhmän vastuulla oli laatia aikataulu muutokselle ja se myös vastasi sen toteutumisesta. Viimeinen ryhmä oli varattu neuvottelujen aikana nousseita uusia ongelmakohtien käsittelyyn.[2]

Tulevaisuuden kannalta keskeisimpiä kysymyksiä käsiteltiin ryhmässä 2, johon osapuolet olivat koonneet myös tärkeimmät neuvottelijansa. ANC:tä ryhmässä edusti muun muassa Cyril Ramaphosa ja Joe Slovo ja hallitusta entinen Broederbondin puheenjohtaja, perustuslakiministeri Gerrit Viljoen ja hänen apulaisministerinsä Tertius Delport. Neuvottelut ajautuivat nopeasti umpikujaan koska osapuolet olivat kykenemättömiä päättämään milloin ja missä tultaisiin lopullisesti päättämään ANC:n ajaman enemmistödemokratian ja Kansallispuolueen vallanjakomallin väliltä. 15. toukokuuta neuvottelut olivat pysähtyneet väliaikaisen perustuslain muuttamiseksi vaadittaviin enemmistöihin parlamentissa. Hallitus vaati 3/4 enemmistöä ja ANC:n tarjous oli 2/3 ja lopulta 70 %. ANC katsoi, että hallituksen esittämä 75 % enemmistö olisi käytännössä tarkoittanut maahan "pysyvää tilapäistä perustuslakia", joka olisi ollut Kansallispuolueen vallanjakomallin mukainen. Neuvottelut jatkuivat koko päivän tuloksettomina ja lopulta illalla Ramaphosa ilmoitti ANC:n vetäytyvät työryhmä 2:sta, mikä käytännössä tarkoitti CODESA 2:n päättymistä tuloksettomana.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Allister SparksTomorrow Is Another Country, s. 130–132. The University of Chicago Press, 1995. ISBN 0-226-76855-4.
  2. U.S. Library of Congress: Toward Democracy Country Studies US. Viitattu 13.6. 2007. (englanniksi)
  3. Allister SparksTomorrow Is Another Country, s. 132–141. The University of Chicago Press, 1995. ISBN 0-226-76855-4.