David Darling
David Darling (3. maaliskuuta 1941 Elkhart, Indiana – 8. tammikuuta 2021[1]) oli yhdysvaltalainen tyylillisesti eklektinen sellisti.[2] Hän soitti akustisen sellon lisäksi sähköselloa.[3]
Darling aloitti pianotunneilla käymisen 5-vuotiaana ja klassisen sellonsoiton opiskelun 10-vuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli Indianan osavaltionyliopistosta, josta sai kandidaatin ja maisterin arvot musiikkipedagogiikassa. Opiskeluaikoinaan hän soitti eri instrumentteja ja lauloi monenlaisissa kokoonpanoissa. Hänen sellonsoiton opettajiaan olivat Lorne Munroe, Gilbert Reese, Fritz Magg ja János Starker. Darling suoritti myös sävellysopintoja, opiskeli stipendillä Pierre Monteux'n orkesterinjohtokoulussa ja opiskeli jazzin esittämistä Bostonin Berklee School of Musicissa. Hän keskittyi samoin urheiluun, etenkin tennikseen, jossa kilpaili yliopistotasolla.[2]
Darling aloitti vuonna 1966 työskentelyn koulun orkesterin- ja yhtyeenjohtajana Evansvillessä, Indianassa. Vuonna 1969 hän sai työpaikan Länsi-Kentuckyn yliopistosta. Pedagogisella urallaan hän on myös ollut mukana perustamassa kansainvälisesti toimivaa Music for People -koulutusverkostoa. Kesällä 1970 Darling asettui Tennesseen Nashvilleen ja liittyi Paul Winter Consortiin, jossa toimi vuoteen 1987 saakka. Vaikka Darling keskittyi pääasiassa toimintaansa Paul Winter Consortissa, hän työskenteli myös avustavana pääsellistinä Nashvillen sinfoniaorkesterissa ja studiomuusikkona. Myöhemmin Darling on luonut soolouraa ja tehnyt opetustyötä. Hänen musiikillisten yhteistyökumppaneidensa joukossa ovat olleet muiden muassa Ralph Towner, Glen Moore, Collin Walcott, Paul McCandless, Jan Garbarek, Arild Andersen, Paul Horn, Steve Kuhn, Terje Rypdal, Jan Christensen, Ketil Bjørnstad, Pierre Favre, Dino Saluzzi, Barry Lopez, Michael Jones ja Paolo Vinaccia. Elokuvissa Darling on työskennellyt muiden muassa Jean-Luc Godard'n ja Wim Wendersin kanssa. Hänen yhteistyökumppaneidensa joukossa on ollut myös monia kirjoittamisen ja tanssin osaajia. Erilaisten hieronta-, jooga- ja rentoutumismenetelmien harjoittajat ovat ottaneet Darlingin musiikkia käyttöönsä.[2]
Monia Darlingin levytyksiä on tuottanut Wind Over the Earth Recordsin perustaja Mickey Houlihan. Levytysuransa ECM Recordsilla Darling aloitti vuonna 1979. Hänen levyjensä joukossa ovat yhdeksi hänen suosituimmistaan päässyt Eight String Religion (1993), taolaisen ajattelun vaikutteita ilmentävä The Tao of Cello (1989), Pulse-lehden 10 Best Contemporary Instrumental Albums -listalle vuonna 1992 päässyt Cello (1991) ja Grammy-ehdokkuuden vuonna 2002 tuonut Cello Blue (2001). Albumi Prayer for Compassion (2009) toi Darlingille Grammyn vuonna 2010 parhaana new age -albumina.[2]
Darling asuu Goshenissa, Connecticutissa, jossa hänellä on kotistudio Camp David Recording Studios. Hänellä on kaksi tytärtä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Remembering Cellist David Darling (1941-2021) Violinist.com. 11.1.2021. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e David Darling (Arkistoitu – Internet Archive) New Music USA
- ↑ David Darling: Cello ECM Records
| ||||||||||||||||||||||||||
