D-8 (panssariauto)
D-8 | |
---|---|
Suomalaisten valtaama D-8 (edessä). |
|
Aseen tyyppi | panssariauto |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Palvelushistoria | |
Sodissa |
talvisota toinen maailmansota |
Valmistushistoria | |
Suunnittelijat | Nikolai Dyrenkov |
Valmistusmäärä | 60 kpl |
Tekniset tiedot | |
Muu aseistus | 2 × 7,62 mm DT-pikakivääriä |
Teho | 40 hv |
Toimintasäde |
225 km (tiellä) 150 km (maastossa) |
Huippunopeus |
85 km/h (tiellä) 30 km/h (maastossa) |
D-8 oli Neuvostoliitossa 1930-luvulla valmistettu kevyt panssariauto. Kahdella pikakiväärillä varustettu auto oli tarkoitettu tiedustelukäyttöön ja ensimmäisenä panssariajoneuvona se suunniteltiin erikseen kuljetettavaksi tarvittaessa myös ilmateitse. D-12 oli ilmatorjuntaroolia varten muokattu versio.
Auton eri ongelmat johtivat suhteelliseen pieneen valmistusmäärään. Niitä käytettiin kuitenkin talvisodassa suomalaisia ja sittemmin toisessa maailmansodassa Saksaa vastaan. Suomalaiset valtasivat yhden auton käyttäen sitä koulutuskäytössä.
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]D-8 oli kevyt panssariauto ja sen tarkoitus oli korvata aikaisempi ja raskaampi BA-28 panssaroituna tiedusteluajoneuvona. Sen suunnitteli Moskovan autotehtaalla työskennellyt Nikolai Dyrenkov. Innoituksensa hän sai samoihin aikoihin valmistetuilta yhdysvaltalaisilta panssariautoilta. D-8:aa erotti edeltäjästään tykin ja tykkitornin puute. Matalampaa siluettia pidettiin tärkeänä ominaisuutena tiedusteluajoneuvossa.[1]
Panssariauton aseistuksena oli kaksi 7,62 millimetrin DT-pikakivääriä. Panssarin paksuus oli rungon etuosassa seitsemän millimetriä, sivuilla seitsemän millimetriä, takana kuusi millimetriä ja pohjassa kolme millimetriä. Moottori tuotti 40 hevosvoimaa ja auton toimintasäde tiellä oli 225 kilometriä, maastossa 150 kilometriä. Huippunopeus tiellä oli 85 km/h ja maastossa 30 km/h. Miehistöön kuului ohjaaja ja auton komentaja. Komentajalla ja ohjaajalla oli omilla puolellaan ovet. Katon keskellä ja komentajan paikalla oli lisäksi luukku.[1]
D-8:n pohjalta valmistettiin samaan aikaan myös D-12. Sen olennainen ero oli avoin katto ja mahdollisuus asentaa aseistus ilmatorjuntaroolia varten. Autojen koekäyttö alkoi keväällä 1931 ja molemmat versiot D-8 ja D-12 hyväksyttiin valmistukseen. Autoja valmistettiin kaikkiaan 60 kappaletta.[1]
D-8 oli myös yksi ensimmäisistä panssariajoneuvoista, joita suunniteltaessa otettiin huomioon kyky kuljettaa niitä ilmateitse. Neuvostoliitto teki joitakin kokeita niiden kuljettamisesta esimerkiksi kiinnitettynä TB-3-lentokoneiden alaosaan.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo auton koekäytössä oli havaittu, että sisätilojen suunnittelun takia sen pikakiväärien ampuma-ala oli pieni. Ohjaajan ja komentajan näkyvyys oli yhtä lailla rajoitteinen, minkä lisäksi nelirenkainen auto liikkui vain hyvin huonosti maastossa. Autot olivatkin jäädä hyvin lyhytikäisiksi. Niitä alettiin korvata FAI-panssariautoilla jo vuonna 1932. Kaikki autot oli korvattu tai siiretty koulutuskäyttöön vuonna 1938, mutta Suomea vastaan käydyn talvisodan sytyttyä vuonna 1939 autoja otettiin takaisin käyttöön. Kolme autoa tuhoutui taisteluissa Karjalassa ja suomalaiset valtasivat yhden 84. jalkaväkidivisioonaan kuuluneen auton.[1] Suomalaiset käyttivät valtaamaansa autoa koulutuksessa aina kesäkuuhun 1943 saakka ja se romutettiin sodan jälkeen.[2]
45 autoa oli edelleen käytössä natsi-Saksan aloittaessa operaatio Barbarossan eli hyökkäyksen Neuvostoliittoon vuonna 1941. Leningradin rintamalla niitä käytettiin ainakin vuoteen 1942 saakka ja Kaukoidässä mahdollisesti vielä pidempään. Kaksi D-12-autoa osallistui toisen maailmansodan voitonpäivän juhlintaan syyskuussa 1945.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Prenatt, Jamie: Soviet Armoured Cars 1936–45, s. 9–12. Osprey Publishing, 2020. ISBN 9781472832061 (englanniksi)
- ↑ Finnish Light Armoured Cars in World War 2 Jaeger Platoon Website. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta D-8 (panssariauto) Wikimedia Commonsissa