Uudenseelanninviherkaija
| Uudenseelanninviherkaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Viherkaijat Cyanoramphus |
| Laji: | novaezelandiae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cyanoramphus novaezelandiae |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) on oseanialainen kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 27 cm ja paino 50–113 grammaa. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta kellanvihertävä. Otsa, päälaki, juova silmän takana ja laikut yläperän molemmin puolin ovat punaiset. Uloimpien käsisulkien ulkohöyty on sinivioletti. Nokka on harmaa, iiris punainen ja koivet ruskehtavan harmaat. Laji liikkuu yksittäin, pareittain tai enintään viiden yksilön parvissa. Se ei juurikaan pelkää ihmistä ja on kesy.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudenseelanninviherkaijat elävät Uudessa-Seelannissa, Norfolkinsaarella, Antipodisaarilla ja Uudessa-Kaledoniassa. Kannan koko on 16 500–35 300 sukukypsää yksilöä.[1] Ennen eurooppalaisten tuloa laji asui kaikkialla Uudessa-Seelannissa, mutta sitten kanta romahti metsästyksen ja vieraiden tulokaspetojen takia, ja nykyisin sitä tavataan pääsaarilla vain laajimmilla metsäalueilla. Pienillä saarilla kanta on pysynyt elinvoimaisempana.
Lajista tunnetaan kuusi eri saariryhmille kehittynyttä alalajia: saisseti, cookii, cyanurus, novaezelandiae, chathamensis ja hochstetteri. Anders Sparrman kuvaili lajin holotyypin Eteläsaaren Dusky Soundista.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää monenlaisilla habitaateilla. Pääsaarilla sitä tavataan metsissä, pikkusaarilla pensaikoissa ja ruohostomailla. Puuttomalla Macquariensaarella elänyt ja sittemmin sieltä hävinnyt alalaji erythrotis asui rantaviivan tuntumassa ruohomättäiköissä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisääntymiskausi on tavallisesti loka–joulukuussa. Pesä sijaitsee puun tai kallion kolossa, maassa olevassa onkalossa tai mättäässä. Naaras munii viidestä yhdeksään munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Molemmat puolisot ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesän viisi- tai kuusiviikkoisina.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, pähkinöistä, kukista, lehdistä ja ruohojen versoista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T.: Parrots of the World. New Jersey: T.F.H. Publications, 1977. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Cyanoramphus novaezelandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)