Crysler’s Farmin taistelu

Crysler’s Farmin taistelu
Osa vuoden 1812 sotaa
Taistelu maalauksessa
Päivämäärä: 11. marraskuuta 1813 Paikka: lähellä Morrisburgia, nykyinen Ontario, Kanada Lopputulos: amerikkalaisten voitto
Osapuolet
Yhdysvallat	Yhdistynyt kuningaskunta
Komentajat
James Wilkinson John Parker Boyd	Joseph Wanton Morrison
Tappiot
noin 340 kaatunutta ja haavoittunutta 100 vankia	yhteensä 180–200 kaatunutta ja haavoittunutta

Crysler’s Farmin taistelu oli vuoden 1812 sodanaikainen taistelu Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian joukkojen välillä lähellä Morrisburgia nykyisessä Ontariossa Kanadassa 11. marraskuuta 1813. Taistelu päättyi amerikkalaisten tappioon.

Tausta

Taistelun muistomerkki.

Yhdysvaltain sotaministeri John Armstrong oli toimeenpannut syksyllä 1813 suunnitelman, jonka mukaan kaksi amerikkalaista armeijaa eteni brittien hallitsemaan Kanadaan tavoitteenaan Montréal. Brittien olisi tällöin hylättävä alueet kaupungin länsipuolella. Kenraali Wade Hamptonin armeija pysäytettiin Châteauguayn taistelussa 26. lokakuuta 1813. Toinen kenraalimajuri James Wilkinsonin komentama armeija lähti New Yorkista 17. lokakuuta ja eteni Saint Lawrence-jokea pitkin. Wilkinsonin joukot purjehtivat jokea pitkin laivoilla. Wilkinson sairastui matkan aikana ja käytettyään suuria määriä laudanumia vaivojensa hoitamiseen hän delegoi komentotehtävät prikaatinkenraali John Parker Boydille.

Amerikkalaisen armeijan perässä oli everstiluutnantti Joseph Wanton Morrisonin komentama brittijoukko, joka koostui kanadalaisista sotilaista (voltigeur) ja brittien mohawk-liittolaisista. Boyd päätti lopulta kohdata jahtaajansa pysähtyen 10. marraskuuta. Morrison leiriytyi parin kilometrin päähän amerikkalaisista John Cryslerin omistamalla maatilalla (Crysler’s Farm) lähellä Morrisburgia nykyisessä Ontariossa.

Taistelu

Taistelu alkoi aamulla 11. marraskuuta. Brittejä oli noin 1 169 ja amerikkalaisia 2 500. Brittien kevyt jalkaväki aloitti taistelun hyökkäyksellä amerikkalaisten asemia vastaan. Hyökkäys lyötiin takaisin ja amerikkalaiset yrittivät ylittää joukkojen välillä ollutta aukeaa. Brittien tehokkaat yhteislaukaukset musketeilla tyrehdyttivät kuitenkin amerikkalaisten etenemisyrityksen. Britit saivat tukea myös Saint Lawrencella olleilta pieneltä joukolta kapteeni William Mulcaster in johtamia tykkiveneitä. Amerikkalaisia komentanut Boyd toi omaa tykistöään ja ratsuväkeä taistelukentälle hitaasti ja niiden saapuessa hänen jalkaväkensä oli jo käyttänyt ammuksensa ja alkanut vetäytyä. Amerikkalaisen tykistön onnistui aiheuttaa vielä merkittäviä tappioita briteille, mutta se ei riittänyt enää taistelun ratkaisemiseen. Boyd päätti lopulta määrätä joukkonsa vetäytymään.

Seuraukset

Amerikkalaiset olivat menettäneet taistelussa noin 340 kaatunutta ja haavoittunutta, sekä 100 vangiksi jäänyttä. Brittien tappiot olivat yhteensä 180–200. Amerikkalaiset vetäytyivät Cornwalliin, jossa Wilkinson sai kuulla Wade Hamptonin tappiosta Châteauguayn taistelussa. Kahden armeijan oli alun perin ollut tarkoitus liittyä toisiinsa, mutta Wilkinson päätti nyt johtaa joukkonsa takaisin Yhdysvaltoihin. Wilkinson maine komentajana kärsi huomattavan kolauksen, vaikka hän yrittikin sittemmin esittää taistelun voittonaan.

Taistelupaikka on suojeltu historiallinen kohde ja sille pystytettiin muistomerkki vuonna 1895. Alkuperäisen taistelukentän jäädessä veden alle Saint Lawrencen vesitien rakentamisen yhteydessä vuonna 1958 muistomerkki siirrettiin korkeammalle kohdalle. Paikalla on vierailijakeskus ja näyttelijät Kanadasta ja Yhdysvalloista elävöittävät taistelun vuosittain.