Conlon Nancarrow
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Samuel Conlon Nancarrow (27. lokakuuta 1912 Texarkana, Arkansas, Yhdysvallat – 10. elokuuta 1997 Ciudad de México, Meksiko) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, josta tuli Meksikon kansalainen vuonna 1955. Hänen tuotantonsa koostuu lähes yksinomaan automaattipianolle sävelletyistä kappaleista. Hän eli lähes koko elämänsä tuntemattomuudessa aina 1980-luvulle saakka. Nykyään häntä pidetään yhtenä 1900-luvun omaperäisimmistä säveltäjistä.
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Conlon Nancarrow syntyi Texarkanassa Arkansas'n osavaltiossa. Hän opiskeli musiikkia Cincinnatissa, Ohiossa ja myöhemmin Bostonissa, Massachusettsissa Roger Sessionsin, Walter Pistonin ja Nicolas Slonimskyn oppilaana. Vuonna 1933 hän tapasi Arnold Schönbergin, kun tämä oleskeli Bostonissa.
Bostonin-vuosinaan Nancarrow liittyi Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen. Espanjan sisällissodan puhjettua hän päätti osallistua sotaan Abraham Lincolnin prikaatin mukana ja taistella Francisco Francon hallintoa vastaan. Joukkojen palattua sodasta Yhdysvaltain hallitus päätti evätä passit Brigaden jäseniltä rangaistukseksi kommunistisen puolueen jäsenyydestä. Välttyäkseen ahdistelulta, jota hänen vasemmistolaismieliset taistelutoverinsa joutuivat kärsimään, Nancarrow muutti vuonna 1940 Meksikon pääkaupunkiin Méxicoon, jossa hän asui kuolemaansa saakka.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meksikossa asuessaan Nancarrow kirjoitti valtaosan tuotannosta, josta hänet nykyään tunnetaan. Jo Amerikan-vuosinaan hän kirjoitti musiikkia, jota oli vaikeaa saada esitetyksi teknisen vaativuuden vuoksi. Meksikoon muuton jälkeen ongelma vain pahentui, sillä koulutettuja muusikoita oli huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvalloissa. Tämä pakotti Nancarrow'ta etsimään vaihtoehtoisia tapoja musiikkinsa esittämiseksi. Ratkaisuna oli automaattipiano, koska sillä oli mahdollista tuottaa erittäin monimutkaisia rytmikuvioita, jotka ylittävät ihmisen soittokyvyn. Myöhemmin Nancarrow on sanonut, että jos tuolloin olisi ollut mahdollista käyttää elektronisia soittimia, hän olisi turvautunut niihin. Nancarrow käytti automaattipianoa eräänlaisena mekaanisena sekvensserinä.
Isänsä kuoltua Nancarrow osti perintörahoilla New Yorkista automaattipianon. Hän alkoi tehdä automaattipianoissa käytettäviä rullia käsin, mikä on erittäin vaikeaa ja hidasta. Hän lisäsi pianon vasaroihin metallipaloja, jotka tekivät soittimesta äänekkäämmän ja perkussiivisemman.
Nancarrow'n tuotannon tärkein osa on 50 Studies for Player Piano (50 harjoitelmaa automaattipianolle); muutamat harjoitelmat on sävelletty kahdelle automaattipianolle (mm. nrot 44 ja 48). Teoksissa on enimmillään 12 rytmistä kerrosta ja rytminvaihdoksia, samalla kun musiikki etenee välillä hyvinkin nopeasti. Nancarrow'n ensimmäiset sävellykset automaattipianolle yhdistivät perinteisen jazz-musiikin melodioita ja harmonioita monimutkaisiin rytmeihin, jotka soitetaan valtavalla nopeudella. Ensimmäiset viisi rullaa ovat nimeltään Boogie-Woogie Suite. Myöhemmät sävellykset olivat abstraktimpia, eivätkä ne suoraan viittaa mihinkään aiemmin sävellettyyn musiikkiin.
Useat hänen sävellyksistään olivat kaanoneita, joiden tempojen suhteet olivat ajoitain mitä erikoisimmat. Esimerkiksi sävellyksessä Harjoitelma nro 40a kaanonin tempojen välinen suhde on e/.
Tuntemattomuudesta kuuluisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Nancarrow eli suuren osan elämästään täysin tuntemattomana, hänen musiikkiaan julkaistiin vuonna 1969 Columbia Records -levymerkillä. Vuosina 1976–1977 Nancarrow'n partituureja julkaistiin Soundings-nimisessä lehdessä ja Charles Amikhanian alkoi julkaista levytyksiä 1750 Arch -levymerkillä. Nancarrow alkoi saada julkisuutta vasta 65-vuotiaana. Muiden muassa György Ligeti kuului hänen musiikkinsa esitaistelijoihin, järjesti konsertteja ja sävelsi itsekin automaattisoittimille. Vuonna 1982 Nancarrow'lle myönnettiin MacArthur-palkinto, joka takasi säveltäjälle tasaisen toimeentulon viideksi vuodeksi. Tämä innoitti Nancarrow'n säveltämään musiikkia myös perinteisille soittimille.
Nykyään koko Nancarrow'n tuotanto automaattipianolle on saatavissa levytyksinä Wergo-levymerkillä. Useat hänen sävellyksistään on myös sovitettu soitettavaksi tavallisella pianolla.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hocker, Jürgen: Begegnungen mit Conlon Nancarrow. Sisältää CD-levyn. Mainz: Schott Musik International, 2002. ISBN 3-7957-0476-6.
| ||||||||||||||||||||||||||
