Columbia (avaruussukkula)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Avaruussukkula Columbia
Columbiaa siirretään laukaisualustalle
Columbiaa siirretään
laukaisualustalle
Yhteenveto
Lyhenne OV-102 (OV eli Orbital Vehicle)
Valtio Yhdysvallat
Rakennussopimus 26.7.1972
Tila Tuhoutunut 1.2.2003
Ensilento STS-1 12.-14.4.1981
Viimeinen lento STS-107 16.1.-1.2.2003
Lentoja 28
Avaruuslentäjiä 160
Aika avaruudessa 300 päivää 17:40:22
Kierretty maapalloa 4 808 kertaa
Kuljettu matka 201 497 772 km
Satelliittilaukaisuja 8
Telakointeja
Miriin
0
Telakointeja
ISS:ään
0
Avaruussukkula Columbia lähtöalustalla.

Columbia (NASAn avaruussukkuloiden (orbital vehicle) luokituksessa OV-102) oli NASAn sukkulalaivaston ensimmäinen avaruuskelpoinen avaruussukkula. Ennen Columbiaa oli valmistunut testisukkula Enterprise, mutta se pystyi ainoastaan ilmakehässä tapahtuviin koelentoihin. Sukkulan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1975. Columbian ensimmäinen lento, STS-1, tapahtui 12.14. huhtikuuta 1981 ja viimeinen, STS-107, 16. tammikuuta1. helmikuuta 2003. Sukkula ja sen seitsenhenkinen miehistö tuhoutuivat sukkulan palatessa Maan ilmakehään.

Lennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruussukkula Columbia lensi 28 lentoa, oli avaruudessa 300,74 päivää, kiersi kiertoradan 4808 kertaa ja lensi kaikkiaan 201 497 772 kilometriä. Se ei kertaakaan vieraillut aikanaan toiminnassa olleilla avaruusasemilla eli Mir:llä tai ISS:llä.

Columbia'n laukaisu lennolle STS-1. Valkoiseksi maalattu ulkoinen tankki erottuu selvästi.
Columbian laukaisu viimeiselle lennolleen
Laukaisupäivä Nimitys Tehtävä ja muita huomioita
12. huhtikuuta 1981 STS-1 Ensimmäinen sukkulalento.
12. marraskuuta 1981 STS-2 Ensimmäinen miehitetyn avaruusaluksen uudelleenkäyttö.
22. maaliskuuta 1982 STS-3 Ensimmäinen lento maalaamattomalla ulkoisella tankilla.
27. kesäkuuta 1982 STS-4 Sukkulan viimeinen koelento.
11. marraskuuta 1982 STS-5 Ensimmäinen nelihenkinen miehistö ja ensimmäinen kaupallisen satelliitin laukaisu.
28. marraskuuta 1983 STS-9 Ensimmäinen kuusihenkinen miehistö ja ensimmäinen Spacelab-laukaisu.
12. tammikuuta 1986 STS-61-C Yhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja Bill Nelson mukana lennolla ensimmäisenä poliitikkona ja viimeisin onnistunut lento ennen Challenger'in lentoa STS-51-L.
8. elokuuta 1989 STS-28 KH-11 vakoilusatelliitti.
9. tammikuuta 1990 STS-32 Long Duration Exposure Facility'n takaisin haku.
2. joulukuuta 1990 STS-35 Kuljetti useita röntgen- & UV-teleskooppeja.
5. kesäkuuta 1991 STS-40 Viides Spacelab biologia.
25. kesäkuuta 1992 STS-50 Yhdysvaltojen mikrogravitaatiota tutkiva Laboratory 1 (USML-1).
22. lokakuuta 1992 STS-52 Laser Geodynamic Satellite II'n laukaisu.
26. huhtikuuta 1993 STS-55 Saksalainen Spacelab D-2 mikrogravitaatiotutkimus.
18. lokakuuta 1993 STS-58 Spacelab Life Sciences.
4. maaliskuuta 1994 STS-62 Yhdysvaltain mikrogravitaatiotutkimus - Mikrogravitaatio hyötykuorma-2 (USMP-2).
8. heinäkuuta 1994 STS-65 Kansainvälinen mikrogravitaatiolaboratorio - International Microgravity Laboratory (IML-2).
20. lokakuuta 1995 STS-73 Yhdysvaltain Mikrogravitaatiolaboratorio (USML-2).
22. helmikuuta 1996 STS-75 Tethered Satellite System Reflight (TSS-1R) ja USMP-3.
20. kesäkuuta 1996 STS-78 Biologia ja mikrogravitaatio Spacelab (LMS).
19. marraskuuta 1996 STS-80 Wake Shield Facility'n (WSF) kolmas lento ja pisin sukkulalento (2006).
4. huhtikuuta 1997 STS-83 Mikrogravitaatio laboratorio (MSL).
1. heinäkuuta 1997 STS-94 Mikrogravitaatiolaboratorio (MSL).
19. marraskuuta 1997 STS-87 Yhdysvaltojen Mikrogravitaatio hyötykuorma (USMP-4).
13. huhtikuuta 1998 STS-90 Neurolab - Spacelab.
23. heinäkuuta 1999 STS-93 Chandra-avaruusröntgenobservatorion laukaisu.
1. maaliskuuta 2002 STS-109 Hubble-avaruusteleskoopin huoltotehtävä (HSM-3B).
16. tammikuuta 2003 STS-107 Lukuisia mikrogravitaatio ja maatieteiden tutkimustehtäviä. Sukkula tuhoutui ilmakehään paluussa 1. helmikuuta 2003 ja seitsenhenkinen miehistö kuoli.

Viimeinen lento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruussukkula Columbia tuhoutui 1. helmikuuta 2003 28. lennollaan. Sukkula hajosi ilmakehään palaamisen aikana Texasin yläpuolella lennolla STS-107. Onnettomuudessa menehtyi sukkulan koko seitsemän hengen miehistö. Onnettomuuden jälkeen kaikki sukkulat olivat kaksi vuotta lentokiellossa.

Vaurio aiheutui todennäköisimmin siitä, että polttoainetankin ulkoisesta lämpöeristeestä irtosi vaahtomuovin palanen nousun aikana sukkulan jo lentäessä suurella nopeudella ja tämä pala iskeytyi vasemman siiven etureunaan.lähde? Tämä havaittiin onnettomuuden jälkeen, kun tutkittiin laukaisun aikana kuvattua videomateriaalia ja asiaa pyrittiin selvittämään.lähde? Lennon aikana tuumailtiin, että muovin osuminen sukkulaan ei olisi aiheuttanut vaarallisia vauriota. Siiven etureunan lämpöeriste kuitenkin rikkoutui ja lämpöeristeen rikkoutumisen seurauksena ilmakehään paluun aikana reiästä siiven sisään päässeet kuumat kaasut hajottivat siiven.lähde?

Columbian lento ei ollut varautunut normaaliin avaruuskävelyyn eikä mahdollisten vaurioiden tarkistus olisikaan tällä lennolla onnistunut.lähde? Kaikki sukkulat ovat kuitenkin varautuneita hätätapauksessa sulkemaan lastiruuman ovet tai irrottamaan tietoliikenneantennin avaruuskävelyn avulla, eli tarvittavat varusteet avaruuskävelyn suorittamiseen olivat mukana. Myöskään ISS:n kiertoradalle siirtyminen ja asemaan telakoituminen ei olisi ollut mahdollista.lähde?Toista sukkulaa (seuraavana vuorossa ollut Atlantis) ei olisi voitu lähettää ajoissa pelastamaan Columbian miehistöä.lähde?Tuhon jälkeen NASA teki pitkällisen tutkimuksen (CAIB, Columbia Accident Investigation Board - sen raportti on NASA WWW-sivuilla) onnettomuuden syistä.

Columbian viimeinen miehistö

Lennolla menehtynyt miehistö:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta avaruussukkula Columbia.