Colin Ireland

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Colin Ireland (16. maaliskuuta 195421. helmikuuta 2012[1]) oli brittiläinen sarjamurhaaja. Hänen uhreikseen joutui viisi homoseksuaalista miestä Englannissa.

Ireland kertoi olevansa heteroseksuaali. Hän oli aiemmin ollut naimisissa, eikä murhien taustalla tiedetä olleen seksuaalisia motiiveja. Hän oli työtön.

Murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Walker[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ireland piti vuonna 1993 antamansa uudenvuodenlupauksen ryhtyä sarjamurhaajaksi. Hän alkoi etsiä uhreja länsilontoolaisesta homobaarista.

Irelandin ensimmäisen henkirikoksen uhriksi joutui HIV-positiivinen koreografi Peter Walker. Kaksikko lähti pubista Walkerin asunnolle Batterseahan, jossa Ireland alkoi yllättäen lyödä miestä ja tukehdutti tämän lopulta muovisäkillä.

Ireland hävitti Walkerin asunnolta kaikki jäljet, jotka olisivat voineet johtaa hänen jäljittämiseensä. Hän oli lukinnut Walkerin koirat ulos ennen omistajan surmaa ja lähti asunnolta vasta seuraavana aamuna.

Christopher Dunn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ireland oli kahden kuukauden kuluttua jälleen pubissa. Hän lähti kirjastonhoitaja Christopher Dunnin kanssa tämän asunnolle Wealdstoneen. Hän löi ja kidutti uhria sekä tukehdutti tämän hengiltä. Hän oli myös kiduttanut Dunnilta tämän pankkikortin numeron, jota hän käytti anastaakseen tältä rahaa. Tutkittuaan huolellisesti sarjamurhaajien käyttäytymistä hän ymmärsi hävittää tappamisessa käyttämänsä hansikkaat ja kengät.

Perry Bradley III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi päivää myöhemmin Ireland lähti pubista 35-vuotiaan Perry Bradley III:n matkaan tämän asunnolle Kensingtoniin. Ireland väitti olevansa S&M-harrastaja ja suostutteli Bradleyn sitomiseen väittämällä, ettei kiihottunut muuten. Tällöin hän kidutti uhriaan ja sai tämänkin pankkikorttinumeron. Bradleyn nukahdettua Ireland kuristi hänet.

Ireland poisti myös Bradleyn tapauksessa kaikki potentiaalisesti hänen jäljittämiseensä johtavat merkit. Irelandin kolme henkirikosta olivat sattuneet eri alueilla, eikä poliisi osannut vielä yhdistää niitä toisiinsa.

Andrew Collier[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ireland ei ollut saanut julkisuutta edes kolmen murhan jälkeen, joten hän lähti baarista 33-vuotiaan Andrew Collierin kanssa tämän asunnolle Dalstoniin. Sidottuaan Collierin sänkyyn Ireland vaati saada tietää tämän pankkikortin numeron, jota Collier ei kuitenkaan antanut. Ireland murhasi miehen kuristamalla.

Ireland kävi läpi Collierin henkilökohtaisia tavaroita, sai selville tämän olevan HIV-positiivinen ja tappoi raivonpuuskassa tämän kissan.

Ireland oli aiemmin sijoittanut kondomin ensimmäisen uhrinsa Peter Walkerin suuhun tämän saatua surmansa. Ireland teki niin myös Collierin tapauksessa. Näin hän antoi nähtäväksi selvän yhteyden murhien välillä.

Emanuel Spiteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ireland tapasi pubissa 41-vuotiaan irlantilaisen kokki Emanuel Spiterin. Kaksikko lähti Spiterin asunnolle Catfordiin, jossa Spiteri murhattiin. Ireland ei saanut hänen pankkikorttinsa numeroa.

Spiterin murhattuaan Ireland sytytti asunnon tuleen ja lähti. Hän soitti poliisille ja kehotti heitä etsimään ruumista tapahtumapaikalta.

Murhien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiden murhan jälkeen poliisi osasi jo yhdistää ne selkeästi ja tiedotti sarjamurhaajasta julkisuuteen. Videokameralta löydettiin kuva Irelandista ja Spiteristä yhdessä Charing Crossin asemalta. Ireland tunnisti itsensä nauhalta ja myönsi poliisille olleensa Spiterin kanssa asemalla, mutta jättäneensä tämän asunnolle toisen miehen kanssa. Poliisi kuitenkin löysi Spiterin asunnolta Irelandin sormenjälkiä.

Irelandia odottivat syytteet Collierin ja Spiterin murhista. Oikeudenkäyntiä odottaessaan hän tunnusti myös kolme muuta henkirikosta. Hän oli myös ryöstänyt uhrinsa rahoittaakseen sarjamurhansa. Hän ilmoitti valinneensa uhreiksi homoseksuaaleja, koska piti heitä helpoimpina kohteina. Hän korosti, ettei tekojen motiivi ollut uhrien seksuaalinen suuntautuminen.

Ireland sai 20. joulukuuta 1993 jokaisesta murhastaan elinkautiset vankeusrangaistukset. Ireland mainitaan Manic Street Preachersin laulussa "Archives of Pain".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Torture killer Colin Ireland dies in Wakefield Prison. BBC. 21. helmikuuta 2012. (englanniksi)