Colette

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Sidonie-Gabrielle Colette
SidonieGabrielleColette.jpg
Syntynyt 28. tammikuuta 1873
Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska
Kuollut 3. elokuuta 1954 (81 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatit kirjailija, kriitikko, näyttelijä
Äidinkieli ranska
Tuotannon kieli ranska
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sidonie-Gabrielle Colette (28. tammikuuta 1873 Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska3. elokuuta 1954 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, jonka tunnettuja teoksia ovat romaanit Gigi (1944)[2] ja viiden romaanin Claudine-sarja[3].

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coletten isä oli veronkantaja, entinen zuavikapteeni Jules-Joseph Colette ja äiti Sidonie eli Sido Landoy. Hän kävi kansakoulun. Hän avioitui 20-vuotiaana vuonna 1893 Henry Gauthier-Villarsin kanssa,[2] .[4] Aviomiehensä pyynnöstä Colette ryhtyi kirjoittamaan lapsuusmuistelmiaan, joista muotoutui ensin hänen esikoisteoksensa Claudine à l'école ja sitten useamman Claudine-teoksen sarja. Gauthier-Villars julkaisi ne ensin omissa nimissään.[5] Avioliitto päättyi virallisesti eroon 1910,[6] ja Colette ryhtyi kirjailijan työn ohella näyttelijäksi. Vuonna 1912 hän solmi avioliiton Henry de Jouvenelin kanssa,[7] josta ero tuli voimaan 1925[8]. Avioituessaan vuonna 1935 Maurice Goudeketin kanssa Colette oli 62-vuotias,[9] joskin suhde oli alkanut jo 10 vuotta aiemmin.[10] Tämä kolmas avioliitto kesti kirjailijan kuolemaan saakka[2][11] ja oli elämäkerran kirjoittajan Judith Thurmanin mukaan avioliitoista kestävin ja seesteisin.[12] ELämänsä varrella hänellä oli suhteita kummankin sukupuolen edustajien kanssa.[13].

Colette sai vuonna 1920 Kunnialegioonan arvon Chevalier ja vuonna 1953 arvon Grand Officier. Hänet valittiin ranskalaisen Goncourt-akatemian puheenjohtajaksi sen historian ensimmäisenä naisena.[11] Hän oli avoimesti biseksuaalinen. Colette kuoli Pariisissa 81-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père-Lachaiseen[14].

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colette julkaisi lähes 80 kaunokirjallista teosta sekä muistelmia ja näytelmiä,[3] mutta kirjoitti myös pakinoita, matkakuvauksia ja teatteriarvosteluja, jotka ilmestyivät 1930-luvulla neljänä niteenä nimellä La Jumelle noire (1934–1938).[2]

Teoksessa Mes apprentissages (1936), joka oli yksi Coletten monista omaelämäkerrallisista teoksista, hän kertoo kiehtovasta elämästään ja keskittyy tässä erityisesti ensimmäisen avioliittonsa aikaan Gauthier-Villarsin kanssa.[15]

Kirjailijantyönsä ohella Colette oli toimittaja, kolumnisti ja teatterikriitikko. 1930-luvulla hän oli Le Journalin pääasiallinen teatteriarvostelija. Hän arvosteli vähintään neljä teatteriensi-iltaa viikossa. Hänen kootut kolumninsa käsittävät neljä paksua nidettä nimellä La Jumelle noire. Thurman sanoo, että arvostelujen "skaalan laajuutta ja kynän sujuvuutta ei voi olla ihailematta, ja kaikesta henkii laaja sivistyneisyys – eurooppalaisen teatterin klassikkojen tuntemus ja perehtyneisyys uusimpiin virtauksiin".[16]

Ranskan saksalaismiehityksen aikana Colette julkaisi artikkeleita yhteistoimintaa kannattaneessa Le Petit Parisien -lehdessä ja yhden artikkelin myös avoimesti saksalaismielisessä La Gerbessa.[17]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chéri, suom. Eeva Laura. Helsinki: Kustannustalo, 1946.
  • Claudinen koti, suom. Maija Lehtonen. Porvoo: WSOY, 1953. (Eurooppa-sarja, toinen kymmenvalikoima 9).1965. – WSOY, 1965. (Kolibrikirjasto; 21.)
  • Vilja oraalla, suom. Kyllikki Clément. Jyväskylä: Gummerus, 1958 (Kirjallinen löytöretki; 3.). – Gummerus, 1973. (Kompassikirja.). ISBN 951-20-0142-X. – Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6100-7.
  • Chérin loppu, suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5843-X.

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Claudine à l'école, 1900
  • Claudine à Paris, 1901
  • Claudine en ménage, 1902
  • Claudine s'en va, 1903
  • Dialogues de Bêtes, 1904 (laajennettu painos 1907)
  • La Retraite Sentimentale, 1907
  • La Vagabonde, 1911
  • Chéri, 1920 (suom. Chéri)
  • La Maison de Claudine, 1922 (suom. Claudinen koti)
  • Le Blé en herbe, 1923
  • La Fin de Chéri, 1926
  • La Naissance du Jour, 1928
  • Sido, 1929
  • La Seconde, 1929
  • Le Pur et L'Impur, 1932
  • La Chatte, 1933
  • Duo, 1934
  • Mes apprentissages, 1936
  • Julie de Carneilhan, 1941
  • Gigi, 1944
  • L'Étoile Vesper, 1947
  • Le Fanal Bleu, 1949

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beevor, Antony: Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949. (Paris After the Liberation, 1944–1949, 1994/2004.) Suom. Markku Päkkilä. Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-012-2. (suomeksi)
  • Lampén, Eva, toim. Eino Palola: Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Colette (Sidonie-Gabrielle Colette), s. 361–367. Porvoo: WSOY, 1957.
  • Thurman, Judith: Colette: Intohimon salaisuudet, WSOY, 2001. ISBN 951-0-25340-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thurman s. 43, 614
  2. a b c d Lampén 1957, s. 361–367
  3. a b Thurman s. 8
  4. Thurman s. 86
  5. Thurman s. 7–8
  6. Thurman s. 261
  7. Thurman s. 314
  8. Thurman s. 436
  9. Thurman s. 511
  10. Thurman s. 435
  11. a b Colette: The Last of Cheri. Random House, 2011 (kirjailijan esittely). ISBN 978-144-647535-5.
  12. Thurman s. 431
  13. Thurman s. 9–10
  14. Thurman s. 616
  15. Colette’s Mes apprentissages. Modern Books and Manuscripts, Houghton Library, Harvard University. Viitattu 28.1.2017
  16. Thurman s. 507
  17. Beevor 2009, s. 172

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.