Eino Palola
Aksel Eino Palola (sukunimi vuoteen 1906 Brander; 6. syyskuuta 1885 Kirvu – 14. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eino Palolan vanhemmat olivat sotakamreeri Axel Berndt Brander ja Hildur Beda Karolina Sirelius. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin jatko-opistosta 1905 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1911. Palola toimi uusien kielten vt. opettajana eri kouluissa 1912–1917 ja oli Arvi A. Kariston kustannusliikkeen 2. kirjallisuuden johtajana 1918. Hän oli Tampereen Sanomain toimitussihteerinä vuodesta 1918, Uusi Suomi-lehdessä ulkomaanosaston toimittajana vuoteen 1928 sekä toimittajana 1932–1935, Yleisradion päätoimittajana 1929–1930 ja Tuotanto ja Markkinat-lehden toimitussihteerinä 1931. Myöhemmin Palola oli vapaa kirjailija ja hän oli vuodesta 1939 Helsingin Sanomien teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana.[1]
Oman kirjallisen tuotannon Palola toimi myös kääntäjänä. Hän suomennoksiaan olivat muun muassa Gustave Flaubertin Rouva Bovary, Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Henrik Ibsenin Nukkekoti, Henri Murgerin Boheemielämää ja Jarl Hemmerin Mies ja hänen omatuntonsa. Palola käänsi suomeksi myös G. K. Chestertonin Isä Brown-salapoliisikertomuksia.
Palola oli Suomen kirjailijaliiton varapuheenjohtaja 1925–1927 ja puheenjohtaja 1928–1930. Hän kuului myös Kansan Näyttämön johokuntaan 1925–1933 ja Suomen Pen-klubin johtokuntaan 1927–1937 ja 1944–1949.
Eino Palola oli naimisissa Hilma Salan (Löppönen) kanssa 1912–1936. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin kirjailija Katri Ingmanin kanssa.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukemisto uudempaa suomalaista kirjallisuutta koulujen tarpeeksi; laatineet Eino Palola ja Martti Raitio. WSOY 1915
- Joel Lehtonen novellistina : ääriviivoja. Valvoja 39/1919
- Kertomus Suomen punaisen ristin Tampereen osaston toiminnasta kapinan aikana. Suomen punainen risti, Helsinki 1920
- Kansa hädässä : vaikutelmia ja havaintoja nykypäivien Saksasta. Otava 1922
- Vapaa Puola : katsaus maan valtiolliseen, taloudelliseen ja sivistyselämään. Karisto 1922
- Lloyd George : elämäkerrallinen kuvaus. Otava 1923
- Eurooppalaisia kasvoja. Gummerus 1927
- Joel Lehtonen : piirteitä ja vaikutelmia. Otava 1927
- Lompakon voimalla, romaani. Otava 1929
- Sanomalehtimiesten työolot eri maissa heidän työehtosopimustensa valossa. Suomen sanomalehtimiesten liiton julkaisuja, n:o 1. Helsinki 1929
- Ihminen ja viini. Helsinki 1933
- Runoja, värejä, säveleitä : taiteilijaelämää Tuusulassa. Helsinki 1935
- Ranska odottaa suomalaisia. Porvoo 1936 (Digitoitu versio Doriassa)
- Heleätä Hämettä. Karisto 1937
- Huoleton retki läpi Ranskan. Karisto 1937 (yhdessä Katri Ingmanin kanssa)
- Helsingin kansanteatterin 40-vuotistaival : 1907-1947. Helsingin kansanteatteri, Helsinki 1947
- Brontësta Lagerlöfiin : maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja. WSOY 1950
- Heidenstamista Undsetiin : suurten kirjailijain elämäkertoja, toimittanut Eino Palola. WSOY 1957
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Eino Palolan suomentamista teoksista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1905, matrikkelinumero 30019 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyrki Vesikansa: Palola, Eino (1885–1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lisää luettavaa aiheesta Eino Palola on Wikiaineistossa Luettelo Eino Palolan lehtiartikkeleista
| ||||||||||||||||||
