Siirry sisältöön

Eino Palola

Wikipediasta

Aksel Eino Palola (sukunimi vuoteen 1906 Brander; 6. syyskuuta 1885 Kirvu14. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija.[1][2][3]

Eino Palolan vanhemmat olivat sotakamreeri Axel Berndt Brander ja Hildur Beda Karolina Sirelius. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin jatko-opistosta 1905 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1911. Palola opiskeli kieliä ja kirjallisuudenhistoriaa Pariisissa ja Berliinissä vuosina 1906 ja 1908 sekä teki useita matkoja Keski- Europpaan kieli- ja sanomalehtiopintoja varten. Palola toimi uusien kielten vt. opettajana eri kouluissa 1912–1917 ja oli Arvi A. Kariston kustannusliikkeen 2. kirjallisuuden johtajana 1918. Hän oli Tampereen Sanomain toimitussihteerinä 1918–1919, Uusi Suomi-lehdessä ulkomaanosaston toimittajana 1919–1928 sekä toimittajana 1932–1935, Yleisradion päätoimittajana 1929–1930 ja Tuotanto ja Markkinat-lehden toimitussihteerinä 1931. Myöhemmin Palola oli vapaa kirjailija ja hän oli vuodesta 1939 Helsingin Sanomien teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana. Palola julkaisi useita kirjallisia, historiallisia ja kulttuuritutkimuksia, muun muassa Vapaa Puola, Kansa hädässä, Lloyd George, Joel Lehtonen ja Eurooppalaisia kasvoja. [1][2][3]

Oman kirjallisen tuotannon Palola toimi myös kääntäjänä. Hän suomennoksiaan olivat muun muassa Gustave Flaubertin Rouva Bovary, Charles Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Henrik Ibsenin Nukkekoti, Henri Murgerin Boheemielämää ja Jarl Hemmerin Mies ja hänen omatuntonsa. Palola käänsi suomeksi myös G. K. Chestertonin Isä Brown-salapoliisikertomuksia.

Palola oli Suomen kirjailijaliiton varapuheenjohtaja 1925–1927 ja puheenjohtaja 1928–1930. Hän kuului myös Kansan Näyttämön johokuntaan 1925–1933 ja Suomen Pen-klubin johtokuntaan 1927–1937 ja 1944–1949.[2]

Eino Palola oli naimisissa Hilma Salan (Löppönen) kanssa 1912–1936. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin kirjailija Katri Ingmanin kanssa.[1]

  • Lukemisto uudempaa suomalaista kirjallisuutta koulujen tarpeeksi; laatineet Eino Palola ja Martti Raitio. WSOY 1915
  • Joel Lehtonen novellistina : ääriviivoja. Valvoja 39/1919
  • Kertomus Suomen punaisen ristin Tampereen osaston toiminnasta kapinan aikana. Suomen punainen risti, Helsinki 1920
  • Kansa hädässä : vaikutelmia ja havaintoja nykypäivien Saksasta. Otava 1922
  • Vapaa Puola : katsaus maan valtiolliseen, taloudelliseen ja sivistyselämään. Karisto 1922
  • Lloyd George : elämäkerrallinen kuvaus. Otava 1923
  • Eurooppalaisia kasvoja. Gummerus 1927
  • Joel Lehtonen : piirteitä ja vaikutelmia. Otava 1927
  • Lompakon voimalla, romaani. Otava 1929
  • Sanomalehtimiesten työolot eri maissa heidän työehtosopimustensa valossa. Suomen sanomalehtimiesten liiton julkaisuja, n:o 1. Helsinki 1929
  • Ihminen ja viini. Helsinki 1933
  • Runoja, värejä, säveleitä : taiteilijaelämää Tuusulassa. Helsinki 1935
  • Ranska odottaa suomalaisia. Porvoo 1936 (Digitoitu versio Doriassa)
  • Heleätä Hämettä. Karisto 1937
  • Huoleton retki läpi Ranskan. Karisto 1937 (yhdessä Katri Ingmanin kanssa)
  • Helsingin kansanteatterin 40-vuotistaival : 1907-1947. Helsingin kansanteatteri, Helsinki 1947
  • Brontësta Lagerlöfiin : maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja. WSOY 1950
  • Heidenstamista Undsetiin : suurten kirjailijain elämäkertoja, toimittanut Eino Palola. WSOY 1957
  1. 1 2 3 Ylioppilasmatrikkeli 1905, matrikkelinumero 30019 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. 1 2 3 Henkilötietoja. 50 vuotta täyttää tänään..., Aamulehti, 06.09.1935, nro 239, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 06.09.2025
  3. 1 2 50-vuotias. Toimittaja A. E. Palola, Helsingin Sanomat, 06.09.1935, nro 239, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 06.09.2025

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]