Clara Snellman-Borenius
Clara Maria Snellman-Borenius (7. toukokuuta 1895 Helsinki – 7. lokakuuta 1990) oli suomalainen filosofian maisteri, kirjailija ja suomentaja.[1][2]
Snellman-Boreniuksen vanhemmat olivat senaatin esittelijäsihteeri Johan Ludvig Snellman ja Nanny Montin. Hänen veljensä oli taidemaalari Eero Snellman.[1]
Snellman-Borenius pääsi ylioppilaaksi 1913 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917. Hän teki opintomatkat Saksaan ja Ranskaan 1919–1920 sekä Viroon 1932. Snellman-Borenius toimi suomenkielen opettajana Töölön ruotsalaisessa yhteiskoulussa 1932–1942. Hän oli Helsingin sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja 1940–1946, Suomen sotilaskotiliiton puheenjohtaja 1950–1951 ja Mannerheimin lastensuojeluliiton sotakummivaliokunnan puheenjohtaja vuodesta 1946 alkaen.[2]
Clara Snellman-Borenius oli naimisissa vuodesta 1921 varatuomari, asianajaja Henrik (Heikki) Wilhelm Boreniuksen (1884–1962) kanssa. Heikki Borenius oli vuodesta 1915 lähtien Asianajotoimisto Boreniuksen osakkaana. Heidän poikansa asianajaja Heikki Borenius nuorempi (1923–1988) oli toimiston toimintaa vuodesta 1962 jatkaneen Asianajotoimisto Borenius & Kemppisen toisena osakkaana Kullervo Kemppisen kanssa. [2][3][1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin sotilaskotiyhdistyksen toiminta 1918-1958 ; johtokunnan toimeksiannosta laatinut Clara Snellman-Borenius. Helsingin sotilaskotiyhdistys, Helsinki 1959
- Kumminlahja sotaorvon turvana : sotakummitoiminnan vaiheet 1940-1958. Mannerheimliiton sotakummivaliokunta, Helsinki 1959
- Isoisäni J. V. Snellman : Lähikuva. WSOY 1968
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karin Allardt Ekelund : Fredrika Runeberg ; v. 1945 ilmestyneestä laitoksesta lyhentänyt ja mukaillut Clara Snellman-Borenius. WSOY 1957
- Camilla Carlson : Lapseton äiti : romaani. WSOY 1961 (alkuteos Du er likevel min)
- Simon Parmet : Sävelestä sanaan : esseitä. WSOY 1962 (alkuteos Con amore)