Chulalongkorn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taulussa Rama V poikansa kanssa

Chulalongkorn Suuri tai Rama V (kuninkaallinen nimi: Phra Chula Chomklao Chaoyuhua) (พระบาทสมเด็จพระจุลจอมเกล้าเจ้าอยู่หัว) (20. syyskuuta 1853 Bangkok, Siam nyk. Thaimaa23. lokakuuta 1910 Bangkok, Siam) oli Thaimaan Chakri-dynastian viides kuningas.[1]

Hänen isänsä, kuningas Mongkut kuoli lokakuussa 1868, kun Chulalongkorn oli vasta 15-vuotias. Sijaishallitsijaksi asetettiin johtava ministeri Somdet Chao Phraya Si Suriyawong. Seuraavan viiden vuoden aikana Chulalongkorn perehtyi Thaimaan hovin toimintaan, ja vieraili Brittiläisessä Malayassa ja Alankomaiden Itä-Intiassa vuonna 1871, sekä matkusti Malayaan, Burmaan (Myanmar) ja Intiaan vuosina 1871-1872. Hänet kruunattiin kuninkaaksi marraskuussa 1873.[1]

Kuninkaana Chulalongkorn uudisti maataan merkittävästi. Pian kruunajaistensa jälkeen hän sääti useita kunnianhimoisia uudistuksia, jotka koskivat muun muassa orjuuden lakkauttamista, oikeus- ja rahoitusinstituuttien kehittämistä, sekä lakiasäätävien neuvostojen perustamisesta. Hovin vanhoillinen osa vastusti muutoksia, jolloin lähes kymmeneksi vuodeksi kuningas pidättäytyi suuremmista lisäuudistuksista, mutta rakensi vähitellen uudistushaluisempaa, muutoksia edistävää virkamiehistöä. Vuonna 1892 Chulalongkorn perusti 12 länsimaiseen tapaan järjestettyä ministeriötä. Nämä vastasivat provinssien hallinnosta, puolustuksesta, ulkoasioista, oikeudesta, opetuksesta ja julkisista töistä. Näin kuningas lakkautti provinssien aiemman autonomian ja - muun muassa pakollisen perusopetuksen ja asevelvollisuuden myötä - loi perustan modernimmalle thaimaalaisuudelle.[1] Koulutuksen ja aluehallinnon uudistamisessa auttoi keskeisesti hänen veljensä, prinssi Damrong Rajanubhab.[2]

Siamin alue ja aluemenetyksiä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Chulalongkornin aikana Siam joutui sotiin Ranskan ja Britannian kanssa, ja menetti merkittäviä osia näille siirtomaavaltioille. Naapurimaistaan poiketen se kuitenkin säilytti itsenäisyytensä.[1] (kesken, mm. en:Franco-Siamese War)

Kuningas Chulalongkorn ja Venäjän tsaari Nikolai II Pietarissa 1897.

Suhteissaan länsimaihin Chulalongkorn tasapainoili eri siirtomaavaltojen kanssa. Hän halusi kotimaataan Siamia kohdeltavan samanarvoisena muiden kansakuntien kanssa. Hänen Euroopan matkoillaan (1897 ja 1907) monet kuninkaalliset pitivät häntä vertaisenaan.[1]

Thaimaan pisimpään hallinnut kuningas Chulalongkorn jätti kuollessaan vuonna 1910 pojalleen Vajiravudhille (Rama VI) johdettavaksi ajanmukaisen ja itsenäisen valtion.[1] Kuningas Vajiravudh muun muassa perusti vuonna 1917 Thaimaan ensimmäisen yliopiston, joka nimettiin hänen isänsä kunnioittamiseksi Chulalongkorn-yliopistoksi.[3]

Norjan Nordkappissa vieraillessaan Chulalongkorn kaiverrutti nimensä kallioon; siellä on hänelle omistettu museo. Ruotsissa on Chulalongkornin vuonna 1897 tapahtuneen vierailun muistoksi rakennettu Thaimaalainen paviljonki.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Chulalongkorn, king of Siam Encyclopaedia Britannica, britannica.com. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  2. Damrong Rajanubhab, Thai prince Encyclopaedia Britannica, britannica.com. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  3. Vajiravudh, king of Siam Encyclopaedia Britannica, britannica.com. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  4. Fredrik Kullberg: Sveriges 100 märkligaste sevärdheter. Ponto pocket 2013, s. 43.
Edeltäjä:
Mongkut
(Rama IV)
Siamin kuningas
1. lokakuuta 186823. lokakuuta 1910
Seuraaja:
Vajiravudh
(Rama VI)
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.