Christian Dior
| Christian Dior | |
|---|---|
 Dior vuonna 1954 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. tammikuuta 1905 Granville, Ranska |
| Kuollut | 24. lokakuuta 1957 (52 vuotta) Montecatini Terme, Italia |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | muotisuunnittelija |
| Muut tiedot | |
.jpg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Christian Dior (21. tammikuuta 1905 Granville, Ranska[1] – 24. lokakuuta 1957 Montecatini Terme, Italia) oli ranskalainen muotisuunnittelija.[2]
Hän avasi omaa nimeään kantavan muotitalonsa vuonna 1946 Pariisissa, tekstiilitehtailija Marcel Boussacin avustuksella.[2]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christian Dior syntyi varakkaaseen viisilapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat Marie-Madeleine Martin (1879–1931) ja Alexandre Louis Maurice Dior (k. 1946),[3] jotka omistivat tuottoisan lannoiteyrityksen. Perhe asui sekä Pariisissa että Granvillessä, Normandiassa sijaitsevassa huvilassa, jossa Christian Dior syntyi toiseksi vanhimpana lapsena. Perhe muutti Pariisiin kun poika oli viisivuotias. Vanhemmat halusivat, että pojasta tulisi diplomaatti, ja Christian opiskeli vuosina 1920−1925 valtiotiedettä École des Sciences Politiques´ssa[4] Pariisissa ja tähtäsi aluksi diplomaatin uralle.[2]
Hänen todellinen intohimonsa oli kuitenkin taide, ja 20-vuotiaana hän alkoi myydä kuvituksia kadulla. Dior avasi vuonna 1928 isänsä taloudellisella avustuksella pienen taidegallerian, jossa hän esitteli Salvador Dalín, Man Rayn ja Jean Cocteaun töitä. Suuren lamakauden 1929–1939 aikana hänen isänsä yritys teki konkurssin, äiti kuoli ja Christian joutui sulkemaan galleriansa vuonna 1931.[2][4]
1930-luvun lamavuosina hän alkoi kuvittaa muotipiirroksillaan Figaro Illustré -lehden muotijuttuja vuonna 1934.[4] Muotiluonnostensa avulla hän pääsi vuonna 1937 johtavan pariisilaisen muotisuunnittelija Robert Piguet’n assistentiksi, josta ajasta vuoteen 1939 asti[4] Dior sanoi myöhemmin: "Vihdoinkin opin tuntemaan ne salaperäiset keinot, joilla idea muunnetaan puvuksi." Toisen maailmansodan aikana hän palveli armeijassa, kunnes Ranska antautui Saksalle vuonna 1940. Vuosina hän 1940−1946 hän työskenteli Lucien Lelongin muotiyrityksessä.[2][4][3]
Aikaansa Lelongilla hän itse kuvaa muistelmissaan kymmenen vuotta pitkäksi, joilloin hän oppi ammattinsa perinpohjaisesti Lucien Lelongin opastuksella: "Lelongin muotitalo oli erinomainen asujen valmistamisen koulu. Hyvän ammattitaidon perinne oli vankka, Nadine Cassandren ohjaamien taitavien première main (vastaava) ompelijoiden ansiosta. Minulla oli Piguet'lta vain puolentoista vuoden kokemus, paljon suuremmassa Lelongin muotitalossa opin valtavasti lisää uudesta ammatistani."[3]
_26.jpg)
Muodinluoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskalaisen yrittäjä Marcel Boussacin tukemana Christian Dior perusti oman muotitalon joulukuussa 1946, samana kesänä kuoli hänen isänsä.[3] Vuonna 1947 hän esitteli vallankumouksellisen New Lookin, joka herätti kansainvälistä kohua radikaalisti pidentyneen helmalinjan vuoksi. Tyylille tunnusomaista olivat kapea olkalinja, tiukka vyötärö ja laaja hame – mikä oli jyrkkä muutos toisen maailmansodan aikaiseen topattujen olkapäiden ja lyhyiden hameiden muotiin.[2] Esikoiskokoelman alkuperäinen nimi oli Corolle, joka merkitsee ranskaksi kukan teriötä. Christian Dior kirjoittaa muistelmissaan, että hänen muotikokoelmiensa nimiin vaikuttivat hänen äitinsä Madeleine Martin-Dior ja tämän puutarha.[5][6][3] Myös äidin käyttämät Belle époque muodin mukaiset asut: korsetin kuroma vyötärö, pyöristetyt olkapäät sekä hulmuava hame olivat selvä esikuva New Lookille.
Yksi kokoelman tärkeimmistä asuista oli Bar Jacket: istuva kauluksellinen takki, joka levenee hieman vyötärön alapuolelle. Se yhdistettiin usein kellohameeseen. Diorin tyylin nimi perustui Harper's Bazaarin päätoimittajan Carmel Snown lainaukseen, joka sanoi, että Dior oli luonut "New Lookin" (uuden ilmeen).[2]
Christian Diorin tunnetuin luomus oli vuonna 1947 esitelty New Look. Tyylin tunnusmerkki oli korostettu naisellisuus, tiukasti istuva vyötärö ja laaja kellohame.[1] Dior halusi luoda ylellisiä vaatteita sota-ajan puutteen jälkeen, mutta hänen luomaansa muotia myös arvosteltiin epäkäytännölliseksi.
Yhdessä yössä syntynyttä New Look -sensaatiota seurasi 10 vuoden erinomainen menestys. 1950-luvulla Dior esitteli useita uusia siluetteja, kuten H-linjan, A-linjan ja Y-linjan. Dior auttoi kaupallistamaan pariisilaista muotia maailmanlaajuisesti ja saamaan takaisin pariisilaisille couturiereille sijan, joka oli väliaikaisesti ollut menetetty amerikkalaisille suunnittelijoille. Coco Chanel, joka oli tunnettu yksinkertaisista vaatteistaan, väitti, että Dior "ei pue naisia, hän verhoilee heidät".[2]
Suunnitellessaan uusia kokoelmia Christian Dior vietti usein pitkiä aikoja kylpien vihreässä marmorikylpyammeessa ja luonnostelemalla ideoitaan. Diorin muotitalo haarautui myös muille alueille. Hajuvesien lisäksi Christian Dior lisäsi valikoimaan kenkiä, kosmetiikkaa ja asusteita.[2]
Diorin muotitalossa ovat työskennelleet monet kuuluisat muotisuunnittelijat, tunnetuimpana Yves Saint-Laurent, joka otti vastuulleen muotitalon johdon Christian Diorin kuoltua vuonna 1957. Pierre Cardin joka työskenteli Diorilla ensimmäisenä vaatturina vuosina 1947–1950, leikkasi ja ompeli New Lookin kuuluisimman asun Bar Jacketin.[1][7]
Muotitalo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diorin muotitalo valmistaa haute couturea, arvokkaita valmisvaatemallistoja, kosmetiikkaa ja hajuvesiä. Diorin ensimmäinen hajuvesi oli vuonna 1947 lanseerattu Miss Dior, jonka inspiraationa oli hänen nuorin sisarensa Catherine Dior (1917–2008). Tämä oli Ranskan vastarintaliikkeen jäsen toisen maailmansodan aikana, joka vangittiin, kidutettiin ja vietiin Ravensbrückin keskitysleirille Saksaan. Neuvostoliiton joukot vapauttivat hänet lopulta vuonna 1945.[2] Vuonna 1955 olivat tuotevalikoimaan tulivat myös huulipunat ja muu kosmetiikka.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christian Dior kuoli 52-vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen pelatessaan korttia myöhään iltapäivällä 24. lokakuuta 1957, ollessaan lomalla Montecatini Termessä Italiassa. Kolmekymmentä vuotta nuorempi marokkolainen laulaja Jacques Benita oli viimeinen hänen useista, syrjässä julkisuudesta pidetyistä kumppaneistaan.[8][9] Hän oli saanut jo kaksi lievempää sydänkohtausta vuoden 1946 jälkeen ja kärsi merkittävästä ylipainosta, jota oli lähtenyt Italiaan hoidattamaan.[10]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1956 Christian Dior julkaisi omaelämäkertansa Christian Dior et moi (engl. Dior by Dior, 1957). Kun hän seuraavana vuonna sai kohtalokkaan sydänkohtauksen, hänen avustajansa 21-vuotias Yves Saint-Laurent, otti muotitalon haltuunsa. Saint Laurent toimi tässä tehtävässä vuoteen 1960, jolloin hänet kutsuttiin asepalvelukseen.[2] Henkilökohtaisen omaisuutensa kuten mm. Provencessa Var´n departementissa lähellä Calliania sijaitsevan Château de la Colle Noirin linnan, Christian Dior jakoi sisarensa Catherine Diorin ja tärkeimmän pitkäaikaisen avustajansa, ateljeepäällikkönsä ja oikean kätensä madame Raymonde Zehnackerin[11] kesken.[12][13]
Sisar Catherine, jota Dior kutsui "moraaliseksi perilliseksi", omisti loppuelämänsä veljensä muiston säilyttämiseen. Hän oli Granvillessä, muodinluojan synnyinkodissa sijaitsevan Christian Dior -museon kunniapuheenjohtaja vuodesta 1999 aina kuolemaansa vuoteen 2008 asti.[13]
Diorin muotitalon luovia johtajia ovat olleet sen jälkeen Marc Bohan vuosina 1960-1989,[4] Gianfranco Ferré vuosina 1989-1995[4]/1997[14], John Galliano vuosina 1996/1997-2011,[2][14] Hedi Slimane vuosina 2000-2006, Kris Van Assche vuosina 2007-2018, Raf Simons vuosina 2012-2015 ja Maria Grazia Chiuri vuodesta 2016 lähtien sekä Kim Jones vuodesta 2018 alkaen.[14]
Aiheesta lisää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christian Diorin muistelmat: Christian Dior And I. (ransk. Christian Dior et moi). E. P. Dutton & Company, Inc New York 1957 (englanniksi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Christian Dior, FMD Fashion Database. Viitattu 10.6.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Christian Dior Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.2.2018.
- ↑ a b c d e Dior, Christian: Christian Dior And I. E. P. Dutton & Company, Inc New York 1957, ss. 41, 236, 260
- ↑ a b c d e f g Christian Dior - Fashion Designer Encyclopedia - women, shoes, new, body, history, collection, dresses, designs, costume www.fashionencyclopedia.com. Viitattu 21.4.2024.
- ↑ Dior en son jardin Cotemaison.fr. 11.9.2006. Viitattu 23.4.2024. (ranska)
- ↑ L'histoire du jardin musee-dior-granville.com. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Dana Thomas: A Tale of Family Intrigue and Inheritance The New York Times. 25.9.2023. Viitattu 21.4.2024. (englanti)
- ↑ Revolutions In Fashion: Christian Diorhaute|hot couture news web.archive.org. 14.10.2022. Arkistoitu 14.10.2022. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Tim Blanks: The Last Temptation Of Christian The New York Times. 18.8.2002. Viitattu 23.4.2024. (englanti)
- ↑ Francine du Plessix Gray: Prophets of Seduction The New Yorker. 27.10.1996. Viitattu 23.4.2024. (englanti)
- ↑ The formidable women behind the legendary Christian Dior www.bbc.com. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Alaina Demopoulos: Catherine Dior, Christian’s Sister, Was a French Resistance Hero. This Is Her Amazing Story. The Daily Beast. 8.11.2021. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b The New Look: How Christian Dior defied the Nazis and revived modern fashion The Independent. 14.2.2024. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c All the creative directors in Dior history nss magazine. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christian Dior Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
