Charlotte Salomon

Charlotte Salomon, kuva ehkä vuodelta 1939.

Charlotte Salomon: Kristalliyö

Charlotte Salomon (16. huhtikuuta 1917 - 10. lokakuuta 1943) oli saksalainen, juutalaistaustainen taiteilija. Hänet muistetaan etupäässä omaelämäkerrallisesta maalaussarjastaan Leben? oder Theater? Ein Singspiel. Kyseessä on laajin holokaustissa murhatun taiteilijan teossarja.

Elämänvaiheita

Varhaisvuodet

Charlotte Salomonin isä oli kirurgi Albert Salomon ja äiti Francisca Grunwald sairaanhoitaja. Perhe oli varakas ja äiti jäi kotiin avioliiton solmimisen jälkeen. Äidin perheessä oli mielenterveysongelmia ja Charlotte Salomon sai nimensä äidin itsemurhaan päätyneen sisaren mukaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen isä keskittyi tekemään uraa ja pääsi lopulta professoriksi. Äitiä vaivasi kasvava masennus. Kun Lotte oli yhdeksänvuotias, hänelle kerrottin, että äiti on kuollut influessaan, mutta todellisuudessa hän oli päätynyt itsemurhaan. Asian oikean laidan Lotte eli Charlotte sai tietää vasta kolmetoista vuotta myöhemmin. Itsemurha haluttiin salata, sillä sitä pidettiin koulutetun keskiluokan parissa erittäin häpeällisenä.

Isä solmi uuden avioliiton vuonna 1930 oopperalaulaja Paula Salomon-Lindbergin kanssa. Lotten suhde äitipuoleensa oli hyvä ja Lotte sai häneltä paljon kulttuurivaikutteita.

Elämää kansallissosialistisessa Saksassa

Kansallissosialistit tulivat valtaan vuonna 1933 ja Albert Salomon menetti pian professorinvirkansa. Hän siirtyi työhön juutalaiseen sairaalaan. Paula Salomon-Lindberg menetti työnsä oopperalaulajana. Lotte lopetti koulunsa ja ryhtyi ominpäin opiskelemaan piirtämistä.

Lotte pääsi vuonna 1936 opiskelemaan Berliinin taideakatemiaan. Opiskelupaikoista 1,5% oli varattu juutalaisille. Opetus oli tasoltaan erinomaista. Hän on todennäköisesti vieraillut valtion järjestämässä "Rappiotaiteen" näyttelyssä vuonna 1938. Näihin aikoihin Lotella oli hänen ensimmäinen rakkaussuhteensa. Hän rakastui itseään kaksi kertaa vanhempaan juutalaiseen muusikkoon Alfred Wolfsoniin. Wolfson kannusti Lottea käyttämään taiteellisia lahjojaan. Aikana, jolloin juutalaisten liikkumatilaa kavennettiin jatkuvasti, taide merkitsi Lotelle moraalia ja omaa itseilmaisun aluetta.

Lokakuun 9-10 päivän välisenä yönä Saksassa tapahtui Kristalliyöksi kutsuttu pogromi. Juutalaisia vangittiin, synagogia poltettiin ja juutalaisten omistamia liikehuoneistoja tuhottiin. Albert Salomon vangittiin ja vietiin Sachsenhausenin keskitysleiriin. Charlotte käsitteli tapahtumia maalauksissaan.

Tapahtumat olivat käännekohta Salomonin perheessä. Paula Salomon-Lindberg työskenteli uupumatta saadakseen miehensä vapaaksi ja onnistui siinä. Perhe päätti nyt lähteä Saksasta. Charlotte lähetettiin äitinsä vanhempien luo Ranskaan, Nizzaan, tammikuussa vuonna 1939. Vanhemmat muuttivat Alankomaihin.

Charlotte Salomon: Omakuva, vuodelta 1940.

Maanpaossa

Saavuttuaan Ranskaan Charlotte huomasi äitinsä äidin olevan vakavasti masentunut. Isovanhempien elämä oli jatkuvaa riitelyä. Isoäiti yritti kerran itsemurhaa hirttäytymällä, mutta hänen henkensä pelastettiin. Seuraavaksi hän hyppäsi ikkunasta ja tämä itsemurhayritys onnistui. Tämän jälkeen isoisä kertoi Charlottelle totuuden tämän äidin kuolemasta ja kertoi suvussa olleen kaikkiaan seitsemän itsemurhaa. Myös Charlotte pelkäsi olevansa osa näin pelottavaa perintöä. Hän kirjoittikin vanhemmilleen, että "Teen tarinan jotta en menetä järkeäni."

Saksa valloitti Ranskan vuonna 1940. Uusi Vichyn hallitus teki yhteistyötä Saksan kanssa. Se pidätti Charloten ja tämän isoisän ja lähetti heidät vankileirille Gursiin, mistä he tosin vapautuivat. He asettuivat asumaan Villefrancheen, yhdysvaltalaisen Ottilie Moren huvilaan. Alue oli italailaisten miehittämä ja italailaiset eivät vainonneet juutalaisia.

Salomonin aikaan Ranskassa liittyy kiistanalainen väite siitä, että hän olisi murhannut isoisänsä. Salomon on kirjoittanut asiaa koskevan 35 sivua pitkän kirjeen, jossa kertoi, että isoisä kuului niihin ihmisiin joita hän halusi vastustaa. Hän kirjoitti, erttä sekoitti isoisän hallussa olleet myrkyt tämän ruokaan ja katselleen vierestä kun tämä kuoli. Hän sanoo piirtäneensä tapahtumasta kuvan. Tämän tunnustuksensa hän lähetti rakastamalleen Alfred Wolfsonille. Teon syyksi hän kertoi, että isoisä käytti häntä sukupuolisesti hyväkseen. Kirje ei koskaan saavuttanut vastaanottajaansa, mutta siitä on säilynyt yhdeksäntoista sivua. Kirjeestä julkaistiin yksitoista sivua vuonna 2011, mutta kirjeen olemassaolo tuli tietoon jo vuonna 1975, jolloin se päätettiin salata. Oli murha sitten todellinen tai ei, niin isoisän kuolema oli Salomonille helpotus.

Vuoden 1942 loppupuolella Salomon tapasi itseään kolmetoista vuotta vanhemman Alexander Naglerin. Salomon ja Nagler rakastuivat ja Salomon tuli raskaaksi.

Kohti kuolemaa

Salomon ja Nagler päättivät tehdä suhteestaan virallisen ja he menivät naimisiin Nizzan kaupungintalolla 17. kesäkuuta vuonna 1943. Italia lopetti sodan vuonna 1943 ja Saksa miehitti hallussa olleet alueet Ranskassa. Adolf Eichmann lähetti sinne Alois Brunnerin hoitamaan juutalaisten tuhoamisen. Salomon ja Nagler pidätettiin 24. syyskuuta vuonna 1943 nimettömän ilmiannon perusteella. Maalauksensa Salomon oli luovuttanut jo aikaisemmin paikalliselle lääkärille säilytettäviksi ja sanonut "Pidä ne turvassa, ne ovat elämäni".

Pidätyskeskuksessa Salomon ilmoitti ammatikseen kuvataiteilija. Sieltä hänet ja aviomies vietiin Drancyyn, missä heidät erotettiin. Sieltä Salomon laitettiin junaan numero 60, joka saapui kolmea päivää myöhemmin Auschwitziin. Salomon, joka oli oli viidennellä kuulla raskaana, murhattiin kaasukammiossa tunnin sisällä saapumisestaan. Aviomies kuoli luultavasti vuoden 1944 alussa.

Jälkimaine

Charlotte Salomonin vanhemmat olivat piileskelleet Alankomaissa läpi koko sodan ja jääneet eloon. He saapuivat Rivieralle vuonna 1947, missä huvilan, jossa Salomon oli asunut, omistaja luovuotti tämän tekemät maalaukset Salomonin vanhemmille. He järjestivät tyttärensä maalauksista näyttelyn vuonna 1961. Kymmenen vuotta myöhemmin työt luovutettiin Amsterdamin juutalaiselle museolle, missä ne ovat edelleen.

Salomonin elämä on inspiroinut taiteilijoita nykyaikanakin. Hänen elämästään on tehty draamaelokuva vuonna 1981. Dokumenttielovat hänet elämästään valmistuivat vuosina 1992 ja vuonna 1995. Hänen elämäänsä perustunut ooppera ilmestyi vuonna 2015 ja hänen maalaustensa näyttely oli Amsterdamissa vuodet 2018- 2019.

Taiteilijana Salomon on vaikeasti luokitelteva. Hän ei ole itseoppinut eikä holokaustitaitelijakaan. Hänen työnsä kuvaavat sota-aikaa ja elämää kansallissosialistien kontrollissa ja ne ovat taitavia sekä tehty osoittaen luovuutta.

Lisää aiheesta

• http://jewishmuseum.org.uk/exhibitions/charlotte-salomon/