Cecilie Ore

Cecilie Ore vuonna 2014.

Cecilie Ore (s.19. heinäkuuta 1954 Oslo) on norjalainen säveltäjä.

Ore opiskeli ensin pianonsoittoa Oslossa ja Pariisissa sekä vuosina 1981–86 sävellystä Amsterdamissa ja Utrechtissa Alankomaissa. Hän toimi uransa alussa konserttipianistina ja opetti soittamista ja musiikinteoriaa, kunnes alkoi säveltää päätoimisesti Norjan valtion taiteilijapalkan turvin.

Oren musiikissa keskeistä on ajan ja äänenvärin tutkiminen. Hän on säveltänyt instrumentaali-, vokaali- ja elektroakustisia teoksia. Vuonna 1988 hänen kokonaan ihmisäänen nauhoituksista koostuva teoksensa Etapper jakoi ensipalkinnon International Rostrum of Electroacoustic Music -tapahtumassa, ja vuonna 2004 hänelle myönnettiin Arne Nordheimin säveltäjäpalkinto.

Teoksia

• Helices (1984)
• Im-Mobile (1984)
• Ex Oculis, vokaalikvartetto (1985)
• Porphyre (1986)
• Etapper (1988)
• Praesens Subitus (1988-89)
• Erat Erit Est (1991)
• Futurum Exactum (1992)
• Lex Temporis (1992-93)
• Nunc et Nunc (1993-94)
• Ictus (1997)
• Nunquam Non (1999)
• A – Ein skuggeopera (2003)

Aiheesta muualla

• Cecilie Oren verkkosivusto^{[vanhentunut linkki]}