Carl Wilhelms

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Wilhelms
Carl-Wilhelms.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. lokakuuta 1889
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 16. elokuuta 1953
Helsinki
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä

Carl Wilhelm Wilhelms (vuoteen 1920 Svensson; 20. lokakuuta 1889 Pietari16. elokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Wlhelmsin vanhemmat olivat insinööri Johan Alfred Svensson ja Anna Lovisa Malén. Isänsä kuoltua hän joutui lopettamaan oppikoulun 4. luokalta varojen puutteen takia 1904. Wilhelms työskenteli sitten konttoriharjoittelijana ja opiskeli aluksi iltaisin ja myöhemmin kokopäiväisesti Taideteollisessa keskuskoulussa 1907–1912. Sen jälkeen hän opiskeli Möller-Jensenin koulussa Kööpenhaminassa 1912–1913 ja Antoine Bourdellen johdolla kuvanveistoa Pariisissa 1920–1921.

Wilhelms suunnitteli aluksi muun muassa huonekaluja ja ryijyjä. Kuvanveistäjän uransa hän aloitti vasta 31-vuotiaana. Wilhelmsin veistokset olivat tyyliltään naturalistisia ja klassisia, mutta 1940-luvulta alkaen niihin tuli sulavaa plastillisuutta. Wilhelms tunnetaankin erityisesti hänen 1940-luvulla tekemistään naisaiheisista pienoisveistoksista. Wilhelms alkoi saada mainetta Suomessa vasta, kun hänen teoksiaan oli ollut esillä Oslossa 1946 pidetyssä Pohjoismaisessa näyttelyssä.

Wilhelms opetti Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa 1915–1917. Hän toimi Suomen kuvanveistäjäliiton sihteerinä 1923–1925 ja oli liiton johtokunnan jäsen vuodesta 1944.

Carl Wilhelms oli naimisissa näyttelijä Ella Erosen kanssa 1928–1935; heillä oli yksi tytär. Liitto päättyi avioeroon.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelmsin suunnittelema Espoon sankarihautojen muistomerkki (1950), Espoon kirkon hautausmaa. Sankarihauta-alueen yleissuunnitelman laati arkkitehti Rafael Blomstedt.
  • Elinkeinoja kuvaavat korkokuvat. Eduskuntatalo, Helsinki. 1931
  • Pietarin kalansaalis, kaakelireliefi. Meritullin seurakuntatalo, Kruununhaka, Helsinki. 1951
  • Kuhmoisten sankaripatsas, 1949
  • Espoon tuomiokirkon sankarimuistomerkki, 1950[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tunnustuspalkinto valtion taidekilpailussa 1927
  • I palkinto Aleksis Kiven patsaskilpailussa 1928

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ahtola-Moorhouse, Leena: ”Wilhelms, Carl (1889–1953)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 532–533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Heikkilä, Elisa & Tuominen, Laura & Ikkala, Marja-Leena: Sankarihautausmaiden perinne, hoito ja kunnostus, s. 16. Museovirasto, 2008. ISBN 978-951-616-185-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 20.8.2017).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilhelms, Carl hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)