Carl Schurz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Schurz
Carl-Schurz.jpg
Yhdysvaltain 13. sisäministeri
Presidentti Rutherford B. Hayes
James Garfield
Edeltäjä Zachariah Chandler
Seuraaja Samuel J. Kirkwood
Yhdysvaltain senaattori
Missourista
Edeltäjä John B. Henderson
Seuraaja Francis Cockrell
Henkilötiedot
Syntynyt 2. maaliskuuta 1829
Liblar, Preussi
Kuollut 14. toukokuuta 1906 (77 vuotta)
New York City, New York, Yhdysvallat
Puoliso Margarethe Meyer
Tiedot
Puolue republikaanit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Vallankumoukselliset Saksassa
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Palveluvuodet 1848
1862–1865
Sotilasarvo Union Army major general rank insignia.svg kenraalimajuri
Taistelut ja sodat Saksan hullu vuosi
Yhdysvaltain sisällissota

Carl Christian Schurz (s. 2. maaliskuuta 1829 Liblar, Preussi – k. 14. toukokuuta 1906 New York City, Yhdysvallat) oli saksalais-yhdysvaltalainen poliitikko. Hän toimi Yhdysvaltain sisäministerinä Rutherford B. Hayesin kabinetissa vuosina 1877–81.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schurz syntyi ja vietti nuoruutensa Preussissa. Opiskellessaan Bonnin yliopistossa vuonna 1848 Schurz osallistui maaliskuun vallankumoukseen, minkä seurauksena hänet vangittiin. Schurz pakeni vankilasta ja päätyi lopulta Yhdysvaltain Wisconsinin. Yhdysvalloissa Schurzista tuli nopeasti orjuudenvastaisen liikkeen ja republikaanipuolueen tukija.[1]

Schurz värväytyi Unionin armeijaan vuonna 1862, jossa hänestä tehtiin vapaaehtoisjoukkojen prikaatikenraali. Schurz osallistui sisällissodassa kenraalina ainakin toiseen Bull Runin taisteluun sekä Chancellorsvillen, Gettysburgin ja Chattanoogan taisteluihin.[1]

Sodan päätyttyä vuonna 1865 Schurz lähti presidentti Andrew Johnsonin pyynnöstä selvittämään, millainen tilanne vanhoissa etelävaltioissa oikein oli. Etelävaltioista tekemässään raportissa Schurz painotti erityisesti sitä, kuinka vapautettujen orjien oikeuksista täytyisi etelävaltioissa pitää huolta. Johnson, joka ei erityisemmin pitänyt mustien oikeuksien lisäämisestä, ei pitänyt Schurzin tekemästä raportista, minkä takia raportti hyllytettiin kokonaan. Vuonna 1866 Schurzista tuli Detroit Post -lehden päätoimittaja ja saksankielisen St. Louis Westliche Post -lehden osaomistaja.[1]

Vuonna 1869 Schurz valittiin senaattiin, jossa hän palveli yhden kauden vuoteen 1875 asti. Senaatissa Schurz ajautui törmäyskurssille istuvan presidentin Ulysses S. Grantin kanssa, mikä johti lopulta siihen, että Schurz oli vuonna 1872 mukana perustamassa Grantia vastustanutta liberaalirepublikaanista puoluetta.[1]

Schurz palasi takaisin republikaanipuolueeseen vuonna 1877, kun uusi presidentti Rutherford B. Hayes pyysi häntä sisäministerikseen. Sisäministerinä Schurz uudisti intiaanien ja liittovaltion yhteistyöstä vastanneen viraston. Hän onnistui tehtävässään hyvin ja sai kitkettyä korruptoituneita virkamiehiä virastosta.[2] Lisäksi Schurz tuki sisäministerinä voimakkaasti Hayesin ajamaa virkamiesten nimitysjärjestelmän uusimista.[1]

Sisäministerikautensa jälkeen Schurz kirjoitti elämäkertoja ja toimi New York Evening Postin ja The Nation -lehden päätoimittajana. Lisäksi hän työskenteli virkamiesten nimitysjärjestelmän uudistamisen puolesta.[1]

Schurz kuoli New Yorkissa 14. toukokuuta 1906.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g "Schurz, Carl." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  2. Rutherford B. Hayes: Domestic Affairs Millercenter. Viitattu 14.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]