Carl Schuhmann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Schuhmann hevosella Ateenassa 1896.

Carl Schuhmann (muita kirjoitustapoja Carl Schumann tai Karl Schuhmann, 12. toukokuuta 1869 Münster, Preussin kuningaskunta24. maaliskuuta 1946 Berliini, Saksa) oli saksalainen urheilija, joka voitti vuoden 1896 olympialaisissa neljä lajia voimistelussa ja painissa. Hän osallistui kisoissa myös painonnostoon ja yleisurheiluun (pituushyppy, kolmiloikka ja kuulantyöntö).

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Schuhmann syntyi Münsterissä vuonna 1869. Hänen isänsä toimi läheisillä kasarmeilla tehtävässä, joka vastasi talonmiestä. Schuhmann muutti Kölniin, jossa hän kouluttautui kultasepäksi. Siellä hän liittyi myös voimisteluseuraan. Hän menestyi kansallisissa voimistelujuhlissa ja voitti 1889 parhaimpana saavutuksenaan 12-ottelun Kölnin Gauturnfestillä.[1]

Schuhmann muuttui Kölnistä Berliiniiin, mistä hän sai töitä kultaseppänä.[1] Siellä hän voimisteli Berliner Turnerschaft -seurassa.[2] Seurassa oli useita urheilijoita, jotka halusivat osallistua vuoden 1896 olympialaisiin. Schuhmannin lisäksi asiasta kiinnostuneita olivat muun muassa Hermann Weingärtner sekä Albert ja Gustav Flatow.[1]

Neljä olympiakultaa Ateenassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schuhmann osallistui Ateenan olympialaisissa neljään lajiin, voimistelun lisäksi yleisurheiluun, painonnostoon ja painiin. Yleisurheilu oli ensimmäinen hänen lajeistaan. Hän osallistui pituushyppyyn, kolmiloikkaan ja kuulantyöntöön. Niistä hänen paras saavutuksensa oli viides sija kolmiloikassa. Painonnostossa Schuhmann kilpaili kahden käden nostossa, joka oli työnnön edeltäjä. Siinä hän nosti 90 kilogrammaa ja sijoittui neljänneksi.[2]

Voimistelussa Schuhmann kilpaili kahteen joukkue- ja viiteen henkilökohtaiseen lajiin. Nojapuissa, rekissä ja hevosessa hän ei sijoittunut, ja renkailla hän oli viides.[3] Schuhmann voitti kuitenkin samana päivänä kolme olympiakultaa voimisteluissa. Ensin hän sai kultamitalin nojapuiden ja rekin joukkuekilpailussa ja sitten henkilökohtaisissa hypyissä.[2]

Voimisteluiden seuraavana päivänä kisattiin myös painissa, jossa oli vain yksi painoluokka. Vain 163 senttimetriä pitkä ja 68 kilogramman painoinen Schuhmann sai ensimmäisessä ottelussa vastaan brittiläisen Launceston Elliotin, joka oli voittanut jo yhden käden painonnoston.[4] Voitettuaan Elliotin Schuhmann pääsi ottelemaan loppuotteluun kreikkalaista Georgios Tsitasia vastaan. Panathinaïkó-stadionilla käyty kamppailu pääsi alkamaan myöhässä, koska yleisö juhli niin pitkään kreikkalaisen Spyridon Louisin maratonvoittoa. Schuhmannin ja Tsitasin ottelua oli kestänyt 40 minuuttia, kunnes todettiin että oli liian pimeää jatkamiseen ja se siirrettiin seuraavalle päivälle. Seuraavana aamuna Schuhmann onnistui heittämään vastustajansa maahan 15 minuutin jälkeen ja sai näin kisojen neljännen kultamitalinsa.[2]

Ateenan olympialaisten jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisten jälkeen Schuhmann jatkoi voimistelu-uraansa. Hän tosin oli ilmeisesti hetken aikaa kilpailukiellossa, koska oli matkustanut Ateenaan ilman lupaa. Hän sijoittui kuitenkin 1898 toiseksi moniottelussa Hampurissa järjestetyssä Deutsches Turnfest -voimistelujuhlassa.[1]

Schuhmann toimi 1900-luvun alussa voimistelunopettajana Englannissa.[2] Hänet oli todennäköisesti mennyt Englantiin kultasepän ammattinsa vuoksi.[1] Lontoon olympialaisissa 1908 hän oli mukana Saksan joukkueen edustajana. Berliinissä 1936 Schuhmann osallistui voimistelunäytökseen, vaikka hän oli jo 67-vuotias.[2]

Schuhmann kuoli Berliinissä 1946. Hänen hautakivessään lukee ”Saksan ensimmäinen olympiavoittaja”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kaiser, Ulrich: Carl Schuhmann: Biographie Hall of Fame des Deutsches Sports. Deutsche Sporthilfe. Viitattu 12.8.2016. (saksaksi)
  2. a b c d e f g Carl Schuhmann Olympic.org. IOC. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
  3. Carl Schuhmann Sports-Reference. Sports Reference LLC. Viitattu 12.8.2016. (englanniksi)
  4. Carl Schuhmann - Der "kleine Apollo" Sportschau. Norddeutscher Rundfunk. Viitattu 12.8.2016. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]