Carl Daniel Ekman
| Carl Daniel Ekman | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1845 Kalmar, Ruotsi |
| Kuollut | 3. marraskuuta 1904 (59 vuotta) Gravesend, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | insinööri |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu |
Carl Daniel Ekman (17. maaliskuuta 1845 Kalmar – 3. marraskuuta 1904 Gravesend, Yhdistynyt kuningaskunta)[1] oli ruotsalainen kemian alan insinööri ja yksi sulfiittimenetelmän kehittäjistä 1870-luvulla.[2]
Ekman oli kotoisin kalmarilaisesta perheestä, jossa oli toistakymmentä lasta. Hän muutti vuonna 1861 Tukholmaan, missä hän opiskeli ensin apteekkariksi, mutta pääsi lopulta Teknologiseen instituuttiin insinöörikoulutukseen. Hän valmistui vuonna 1868 hyvin arvosanoin ja pääsi töihin Bergvikin puumassatehtaalle, jossa hän alkoi kokeilla erilaisia uusia tapoja paperin valmistukseen. Keittämällä puumassaa korkean paineen alla rikkihapossa hän onnistui liuottamaan seoksesta pois ligniinin, joka aiemmin oli aiheuttanut selluloosasta valmistetun paperin nopean kellastumisen. Tätä keksintöä kutsutaan sulfiittimenetelmäksi. Vuonna 1879 Ekman muutti Englantiin, jossa hän työskenteli Weguelinin paperitehtaalla Gravesendissä. Hän joutui kuitenkin vaikeuksiin, kun tehtaan jätevedet aiheuttivat läheisen kalkkilouhoksen pilaantumisen. Ekman hävisi asiasta käydyn oikeudenkäynnin. Tehdas jouduttiin sulkemaan, ja Ekman kuoli pian tämän jälkeen pilkkukuumeeseen vuonna 1904.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Althin, Torsten & Forsberg, Karin: Carl Daniel Ekman Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 4.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Carl Daniel Ekman Nationalencyklopedin. Viitattu 4.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Selivanova, Alexandra: Carl Daniel Ekman – Sulfitprocessen Tekniska museet. 7.12.2021. Viitattu 4.9.2024. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Daniel Ekman Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
