Campo de’ Fiori (elokuva)
| Campo de’ Fiori | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Mario Bonnard |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Marino Girolamin aiheeseen |
| Tuottaja | Giuseppe Amato |
| Säveltäjä | Giulio Bonnard |
| Kuvaaja | Giuseppe La Torre |
| Leikkaaja | Gino Talamo |
| Tuotantosuunnittelija | Giovanni Sarazani |
| Lavastaja | Giovanni Sarazani |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Levittäjä | Ente Nazionale Industrie Cinematografiche |
| Ensi-ilta | 24. kesäkuuta 1943 |
| Kesto | 95 min. |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Campo de’ Fiori on vuonna 1943 valmistunut italialainen elokuva. Mario Bonnardin ohjaaman romanttisen komedian pääosia esittävät Aldo Fabrizi, Caterina Boratto, Peppino De Filippo ja Anna Magnani. Telefoni bianchi -lajityypin ja neorealismin siirtymävaihetta edustava elokuva sai realistisesta tyylistään huolimatta kriitikoilta murskavastaanoton.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaisen Campo de’ Fiorin torin kalakauppias Peppino Corradini ihastuu hienostuneeseen Elsaan, joka sittemmin paljastuu peliluolan emännäksi. Peppino tapaa poliisin pidättämän Elsan vankilassa ja hakee tämän pojan Carletton luokseen maaseudulta. Elsan vapautuessa vankilasta Pappino on järjestänyt heille asunnon ja suunnittelee avioliittoa. Silloin kuvaan astuu Elsan entinen mies, joka haluaa perheensä takaisin. Peppino palaa omaan ympäristöönsä, jossa torimyyjä Elide on odottanut häntä.[1][2][3]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Aldo Fabrizi | … | Peppino Corradini |
| Caterina Boratto | … | Elsa |
| Peppino De Filippo | … | Aurelio |
| Anna Magnani | … | Elide |
| Olga Solbelli | … | Olga |
| Cristiano Cristiani | … | Carletto |
| Rina Franchetti | … | Rosa |
| Guido Morisi | … | Giorgio |
| Ciro Berardi | … | herra Eugenio |
| Pina Piovani | … | kansannainen päätorilla |
| Checco Rissone | … | Giovanni |
| Gorella Gori | … | lapsenhoitaja |
| Guglielmo Barnabò | … | lihava mies junassa |
| Giulio Calì | … | anjoviksia kysyvä mies |
| Olga Vittoria Gentilli | … | baccaranpelaaja |
| Enrico Luzi | … | baccaranpelaaja |
| Alfredo Martinelli | … | baccaranpelaaja |
| Luana Lori | … | venetolainen kotiapulainen torilla |
| Gioconda Stary | … | uuden asunnon kotiapulainen |
| Olga Capri | … | rouva Peppa, ovivahti |
| Lia Campomori | … | vankilan nunna |
| Saro Urzì | … | [1][2] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mario Bonnardin ohjaama mustavalkoinen[4] Campo de’ Fiori on tuotettu Cines-yhtiölle Rooman Cinecittàssa[1]. Se on tehty samalla miehityksellä kuin Bonnardin Avanti c’è posto (”Edessä on paikka”, 1942), joka yllättäen osoittautui suureksi yleisömenestykseksi. Elokuvan tuotantonimenä oli edelliseen filmiin viittaava C’è prima la signora (”Ensin on nainen”).[5]
Campo de’ Fiori oli ensimmäinen Federico Fellinin käsikirjoittama elokuva, jossa hän sai nimensä alkuteksteihin[6]. Se oli myös yksi Anna Magnanin ensimmäisistä merkittävistä elokuvarooleista[7]. Pääosaa esittävä Aldo Fabrizi sai elokuvasta tuon ajan mittapuun mukaan poikkeuksellisen suuren 1,3 miljoonan liiran korvauksen[8]. Hänen ensimmäinen elokuvansa Avanti c’è posto oli tuottanut valtaisat 12 miljoonaa liiraa[5] sen tuotantokustannusten ollessa vain 975 000[8]. Fabrizi ja Magnani esiintyivät sittemmin yhdessä Roberto Rossellinin elokuvassa Rooma – avoin kaupunki, kun taas Fabrizista ja parturi Aureliota esittävästä Peppino De Filipposta tuli yksi Italian suosituimmista koomikkopareista[9].
Bonnardin ohjaustyöt edustavat muun muassa Alessandro Blasettin elokuvan Quattro passi fra le nuvole (1942) ja Luchino Viscontin Riivajien (1943) tavoin siirtymävaihetta kohti toisen maailmansodan jälkeistä neorealismia[10]. Campo de’ Fiorin miljöö on enimmäkseen realistinen ja sen päähenkilöt ovat Caterina Boratton esittämää Greta Garbo -hahmoa lukuun ottamatta tavallisia kansanihmisiä. Elokuvassa puhutaan tuolloin vielä osittain pannassa olleita murteita ja se sisältää useita viittauksia meneillään olleeseen sotatilaan. Sinällään tavanomaisen romanttisen komedian hyväntahtoinen huumori kohdistuu päähenkilön yläluokkaisiin pyrkimyksiin sekä Peppino De Filippon esittämän naissankarin maailmankuvaan.[5] Anna Magnanin voimakas ja maanläheinen työväenluokan nainen Elide[11] on puhdasta neorealismia, kun taas Boratton Elsa ja hänen maailmansa ovat kuin muistuma ”valkoisista puhelimista”, jotka Campo de’ Fiorissa ovat muuttuneet jo harmaiksi[5].
Varovaisesta realismistaan huolimatta Campo de’ Fiori sai murskavastaanoton aikansa vasemmistolaisesti suuntautuneilta kriitikoilta. Film-lehden Francesco Callarin mukaan sen ”karkea huumori” oli selkeä osoitus yleisön huonosta mausta. Cineman Giuseppe De Santis piti ”tilanteiltaan ja dialogiltaan teennäistä” elokuvaa ”loukkauksena tervettä järkeä kohtaan”. Arvostelun kärki kohdistui suuren palkkion saaneseen Fabriziin, joka De Santisin mielestä ”ei edes ansaitse tulla kutsutuksi näyttelijäksi”. Magnanin ja De Filippon näyttelijäsuorituksiin sen sijaan suhtauduttiin huomattavasti myönteisemmin.[5][12][13] Elokuvahistorioitsija Gian Piero Brunettan mukaan Campo de’ Fiorin kritiikki muistutti epäpoliittisen ja epä-älyllisenä pidetyn[14] Federico Fellinin ensimmäisten ohjaustöiden saamaa vastaanottoa[15].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brunetta, Gian Piero: Cent’anni di cinema italiano. Bari: Editori Laterza, 1991. ISBN 88-420-3851-2
- Kezich, Tullio: Federico Fellini: His Life and Work. London, New York: I. B. Tauris, 2007. ISBN 978-1-84511-425-1
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano. I film, vol. I: tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 56–57. Roma: Gremese, 2005. ISBN 88-8440-351-0
- ↑ a b Campo de' Fiori (1943) Anica: Archivio del Cinema Italiano. Viitattu 29.3.2015. (italiaksi)
- ↑ Campo de' Fiori. Cinematografo.it. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 29.3.2015. (italiaksi)
- ↑ Mereghetti, Paolo: Il Mereghetti: Dizionario dei film 2011, s. 554–555. Milano: Baldini Castoni Dalai, 2010. ISBN 978-88-6073-626-0
- ↑ a b c d e Giacovelli, Enrico & Lancia, Enrico: Peppino De Filippo, s. 46–47. Roma: Gremese Editori, 1992. ISBN 88-7605-643-3
- ↑ Cardullo, Bert: Federico Fellini Interviews, s. xx. Jackson: University Press of Mississippi, 2006. ISBN 978-1-57806-884-5
- ↑ Moliterno, s. 45.
- ↑ a b D’Amico, Masolino: La commedia all’italiana: Il cinema comico in Italia dal 1945 al 1975, s. 46. Milano: Il Saggiatore, 2008. ISBN 978-885650026-4
- ↑ Kezich, s. 60.
- ↑ Brunetta, s. 246.
- ↑ Moliterno, s. 189.
- ↑ Kezich, s. 59.
- ↑ Hochkofler, Matilde: Anna Magnani, s. 63–64. Roma: Gremese Editore, 2001. ISBN 88-8440-086-4
- ↑ Kezich, s. 59–60.
- ↑ Brunetta, s. 214–215
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Campo de’ Fiori Internet Movie Databasessa (englanniksi)