Camille Lacourt
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Camille Lacourt | |||
Maa:  Ranska
| |||
| Miesten uinti | |||
| MM-kilpailut (pitkä rata) | |||
 Kultaa |
Shanghai 2011 | 100 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Barcelona 2013 | 50 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Barcelona 2013 | 4 × 100 m sekauinti | |
| Kultaa |
Kazan 2015 | 50 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Budapest 2017 | 50 m selkäuinti | |
 Hopeaa |
Shanghai 2011 | 50 m selkäuinti | |
| Hopeaa |
Kazan 2015 | 100 m selkäuinti | |
 Pronssia |
Kazan 2015 | 4 × 100 m sekauinti | |
| MM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
| Hopeaa |
Dubai 2010 | 100 m selkäuinti | |
| EM-kilpailut (pitkä rata) | |||
| Kultaa |
Budapest 2010 | 50 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Budapest 2010 | 100 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Budapest 2010 | 4 × 100 m sekauinti | |
| Kultaa |
Lontoo 2016 | 50 m selkäuinti | |
| Kultaa |
Lontoo 2016 | 100 m selkäuinti | |
| EM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
| Pronssia |
Herning 2013 | 100 m selkäuinti | |
Camille Lacourt (s. 22. huhtikuuta 1985 Narbonne, Ranska) on ranskalainen uimari[1].
Lacourt sai 2009 Pescaran Välimeren kilpailuissa hopeaa 50 metrin selkäuinnissa ajalla 25,03 ja sijoittui Rooman MM-kilpailuissa samassa lajissa viidenneksi[2]. Budapestin EM-kilpailuissa 2010 hän voitti kultaa 50 metrin selkäuinnissa kisaennätyksellä 24,07[3] ja 100 metrin selkäuinnissa Euroopan ennätyksellä 52,11[4]. Lisäksi hän kuului Ranskan kultajoukkueeseen 4 × 100 metrin sekauintiviestissä[5]. Saman vuoden Dubain lyhyen radan MM-kilpailuissa hän oli toinen 100 metrin selkäuinnissa.[2]
Lacourt jakoi 2011 Shanghain MM-kilpailuissa 100 metrin selkäuinnin maailmanmestaruuden maanmiehensä Jérémy Straviusin kanssa ajalla 52,76[6]. Lisäksi hän sai hopeaa 50 metrin selkäuinnissa[2]. Lontoon olympialaisissa 2012 hän sijoittui 100 metrin selkäuinnissa neljänneksi. Barcelonan MM-kilpailuissa 2013 hän voitti kultaa 50 metrin selkäuinnissa ajalla 24,42 ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä sijoittui viidenneksi 100 metrin selkäuinnissa. Saman vuoden Herningin lyhyen radan EM-kilpailuissa hän sai pronssia 100 metrin selkäuinnissa.[2]
Lacourt saavutti Kazanin MM-kilpailuissa 2015 kultaa 50 metrin selkäuinnissa ajalla 24,23, hopeaa 100 metrin selkäuinnissa ajalla 52,48 ja pronssia 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Hän voitti Lontoossa 2016 Euroopan-mestaruuden 50 metrin selkäuinnissa ajalla 24,77 ja 100 metrin selkäuinnissa ajalla 53,79.[2] Rio de Janeiron olympialaisissa hän sijoittui 100 metrin selkäuinnissa neljänneksi. Hän voitti 50 metrin selkäuinnin maailmanmestaruuden Budapestissa 2017 ajalla 24,35.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Camille Lacourt franceolympique.com. Viitattu 14.8.2010. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e Lacourt, Camille swimrankings.net. Viitattu 25.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Men's 50m Backstroke Finals omegatiming.com. Arkistoitu 21.8.2010. Viitattu 14.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Men's 100m Backstroke Finals omegatiming.com. Viitattu 14.8.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Men's 4x100m Medley Relay Finals omegatiming.com. Arkistoitu 21.8.2010. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Lacourt ja Stravius jakoivat MM-kullan yle.fi. 26.7.2011. Viitattu 26.7.2011.
- ↑ Swimming - Camille Lacourt the-sports.org. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
|
1973: Roland Matthes | 1975: Roland Matthes | 1978: Bob Jackson | 1982: Dirk Richter | 1986: Igor Poljanski | 1991: Jeff Rouse | 1994: Martín López-Zubero | 1998: Lenny Krayzelburg | 2001: Matt Welsh | 2003: Aaron Peirsol | 2005: Aaron Peirsol | 2007: Aaron Peirsol | 2009: Jun’ya Koga | 2011: Jérémy Stravius ja Camille Lacourt | 2013: Matt Grevers | 2015: Mitch Larkin | 2017: Xu Jiayu | 2019: Xu Jiayu | 2022: Thomas Ceccon |
|
1926: Gustav Frölich | 1927: Eskil Lundahl | 1931: Gerhard Deutsch | 1934: John Besford | 1938: Heinz Schlauch | 1947: Georges Vallerey | 1950: Göran Larsson | 1954: Gilbert Bozon | 1958: Robert Christophe | 1970: Roland Matthes | 1974: Roland Matthes | 1977: Miloslav Rolko | 1981: Sándor Wladár | 1983: Dirk Richter | 1985: Igor Poljanski | 1987: Sergei Zabolotnov | 1989: Martín López-Zubero | 1991: Martín López-Zubero | 1993: Martín López-Zubero | 1995: Vladimir Selkov | 1997: Martín López-Zubero | 1999: Stev Theloke | 2000: David Ortega | 2002: Stev Theloke | 2004: László Cseh | 2006: Arkadi Vjattšanin | 2008: Markus Rogan | 2010: Camille Lacourt | 2012: Aristídis Grigoriádis | 2014: Chris Walker-Hebborn | 2016: Camille Lacourt | 2018: Kliment Kolesnikov | 2020: Robert Glință | 2022: Thomas Ceccon |
| ||||||||||||||||||
