Megacerops

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Brontotherium)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Megacerops
Fossiili: Eoseeni
Brontotherium hatcheri.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Brontotheriidae
Suku: Megacerops
Leidy, 1870
Lajit
  • M. coloradensis (tyyppilaji)
  • M. curtus
  • M. hatcheri
  • M. kuwagatarhinus
  • M. osborni
  • M. platyceras
Synonyymit
  • Ateleodon Schlaikjer 1935
  • Brontotherium Marsh 1873
  • Haplacodon Cope 1889
  • Miobasileus Cope 1873
  • Titanops Marsh 1887
  • Titanotherium Leidy 1852
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Megacerops Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Megacerops Commonsissa

Megacerops (”myrskyhevonen”) oli voimakas kavioeläimiin kuulunut sarvikuonomainen nisäkässuku, jonka lajit elivät myöhäisellä eoseenikaudella.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M. coloradensis

Megaceropsin nikamissa oli olkapäiden kohdalla erityisen pitkät luuharjat, jotka tukivat vahvoja niskalihaksia. Niitä tarvittiin kannattelemaan painavaa päätä. Sen kuonon päällä oli suuri, Y-kirjaimen muotoinen luusta muodostunut lapiomainen uloke, joka oli ehkä tarkoitettu taisteluun kilpailijoita ja petoja vastaan. Megaceropsilla oli ehkä nykyajan kirahvien tapaan pitkä kieli, jolla se saattoi tarttua muuten ulottumattomissa olevaan ruokaan.[1][2][3]

Megacerops oli jopa 2,5 metriä korkea hartioiden kohdalta,[2][3] ja saattoi painaa 4,5 tonnia.[3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaus taistelevista uroksista

Monissa brontoteerejen luurangoissa näkyy katkenneita luita, eikä siihen aikaan ollut muita sellaisa vammoja aiheuttavia eläimiä, mikä tukee käsitystä että nämä isot eläimet, ottivat yhteen rajusti paritteluaikana naaraista taistellen.[3]

Megaceropsit luultavasti vaelsivat laumoina metsissä riipien puiden lehtiä kumimaisilla huulillaan. Sen jälkeen se rusensi lehdet suurilla poskihampaillaan. Kun ilmasto muuttui ja puiden väistyen ruohon tieltä, Megacerops hävisi sukupuuttoon.[3]

Löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megaceropsin fossiileja löydetään yleisesti ylätasankojen reunoilta, jotka aiemmin ovat olleet vuoristoalueita, kuten Etelä-Dakotasta ja Nebraskasta.[3] Kun alueella asuneet sioux-intiaanit löysivät valtavia Megaceropsin jäänteitä maasta, he uskoivat niiden tulleen myyttisestä olennosta, jotka laukkasivat pilvien päällä ja aiheuttivat myrskyjä, joita he siten kutsuivat ”myrskyhevosiksi”.[2][1] Megaceropsit vaeltelivat silloin muodostumassa olleiden Kalliovuorten aluskukkuloilla, joka silloin oli vulkaanista aluetta. Silloin tällöin tulivuorenpurkaus saattoi haudata Megacerops-laumoja tuhkaan, minkä takia suuri osa niiden luista on löydetty tuhkan seasta.[3][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ross, Veronica: Dinosaurukset : historian hurjimmat pedot. Suomentanut Aho, Pirjo. Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-450-4.
  • Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R.J.G & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  • Morgan, Ben; Bingham, Caroline: Dinosaurukset : suuri dinosauruskirja. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Morgan & Bingham 2011, s. 244
  2. a b c d Dixon et al. 1992, s. 260
  3. a b c d e f g Ross 2011, s. 173
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.