Boris Blacher

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Boris Blacher (6. tammikuuta 1903, Niutšvang[1]1975) oli virolaissyntyinen saksalainen säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluvat mm. kamarioopperat Fürstin Tarakanowa, Die Flut (Tulva), Romeo und Julia, Abstrakte Oper n:r 1 ja Rosamunde Floris, monta balettia, kolme pianokonserttoa ja yksi sinfonia. Alussa hän sävelsi uusklassiseen tyyliin, sittemmin itse kehittämällään variaabelilla tekniikalla.[2] On sanottu, että hänen sävellyksilleen on tyypillistä selkeys, ironinen sävy ja naseva rytmiikka. Toisen maailmansodan jälkeen hän alkoi käyttää kaksitoistasäveltekniikkaa ja järjestelmällisiä rytminvaihdoksia. Hän kutsui tätä variaabeliksi metriikaksi.[3] Blacher kuului tšekkiläissyntyisen Ernst Křenekin ja saksalais-yhdysvaltalaisen Kurt Weillin ohella oopperasäveltäjiin, jotka pyrkivät sävellyksissään sosiaaliseen tendenssiin[4]. Hän teki myös piano- tai orkesterisovituksia Niccolò Paganinin konserttoihin[5]. Blacherin keksimässä muuntuvassa metriikassa tahtilaji jatkuvasti vaihtuu. Hän tutkikin sävellyksissään varsinkin tahtia.[6] Blacher oli Länsi-Berliinin musiikkikorkeakoulun professori vuodesta 1948 ja johtaja vuosina 1953–[1]1970[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 1 vuodelta 1960, palsta 1294
  2. Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 8292
  3. Factum, osa 1 vuodelta 2003, s. 255
  4. Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 4879
  5. Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 4989
  6. Spectrum tietokeskus, osa 14 vuodelta 1981, s. 143.
  7. Spectrum tietokeskus, osa 14 vuodelta 1981, s. 143