Boris Asafjev

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Boris Vladimirovitš Asafjev (ven. Борис Владимирович Асафьев; 29. heinäkuuta (J: 17. heinäkuuta) 1884 Pietari27. tammikuuta 1949 Moskova) oli venäläinen säveltäjä ja musiikkitieteilijä.[1] Hän käytti kirjailijanimeä Igor Glebov.[2]

Asafjev opiskeli Pietarin konservatoriossa muun muassa Anatoli Ljadovin (sävellys) ja Nikolai Rimski-Korsakovin (soitinnus) oppilaana.[1] Hän sävelsi kymmenen oopperaa, kaksikymmentäkahdeksan balettia, neljä sinfoniaa, kaksi kantaattia sekä lauluja ja kitarateoksia. Hänen tunnettu balettiteoksensa Pariisin liekit (1932) perustuu Ranskan vallankumoukseen; Aleksandr Puškinin aiheeseen perustuvaa balettia Bahtšisarain suihkulähde (1934) on esitetty paljon myös Suomessa.[2]

Asafjev työskenteli professorina Leningradin konservatoriossa vuodesta 1925 ja Moskovan konservatoriossa vuodesta 1943; vuodesta 1945 alkaen hän johti Neuvostoliiton tiedeakatemian taidehistorian laitoksen musiikkiosastoa.[2]

Teoksessaan Muzykalnaja forma kak protsess Asafjev esitti niin kutsutun intonaatioteorian.[2] Tietokirjailijana hän kirjoitti muun muassa Mihail Glinkasta, Aleksandr Skrjabinista, Igor Stravinskista sekä muista venäläisistä ja läntisistä säveltäjistä. Hän tuki oman aikansa neuvostosäveltäjiä, kuten Sergei Prokofjevia ja Dmitri Šostakovitšia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Boris Asaf'yev. AllMusic Rovi.
  2. a b c d e Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 175–176. Helsinki 1976. ISBN 951-1-02381-0

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viljanen, Elina: The Problem of the Modern and Tradition: Early Soviet Musical Culture and the Musicological Theory of Boris Asafiev (1884–1949). Diss. Helsingin yliopisto. Acta Semiotica Fennica. Approaches to Musical Semiotics, 23. Helsinki: Suomen Semiotiikan Seura, 2017. ISSN 1235-497X. ISBN 978-952-68257-7-9. Tiivistelmä.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.