Birgitta Trotzig
| Birgitta Trotzig | |
|---|---|
 Birgitta Trotzig noin v. 1960. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1929 Göteborg, Ruotsi |
| Kuollut | 14. toukokuuta 2011 (81 vuotta) Lund, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kirjailija, taidearvostelija |
| Puoliso | Ulf Trotzig |
| Uskonnollinen kanta | roomalaiskatolisuus |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Esikoisteos | Ur de älskandes liv (1951) |
| Palkinnot | |
|
Lagerlöf-palkinto (1984) |
|
| Muuta tietoa | |
|
Ruotsin akatemian jäsen (1993) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Astri Birgitta Trotzig (o.s. Kjellén; 11. syyskuuta 1929 Göteborg – 14. toukokuuta 2011 Lund) oli ruotsalainen kirjailija, Ruotsin akatemian jäsen (tuoli nro 6) vuosina 1993–2011. Hän syntyi Göteborgissa ja vietti nuoruutensa Kristianstadissa.[1]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Birgitta Trotzigin vanhemmat olivat opettajia.[1] Perhe muutti Göteborgista Kristianstadiin vuonna 1937, ja vanhemmat työskentelivät siellä ranskan- ja englanninopettajina. Trotzig opiskeli Göteborgin yliopistossa kirjallisuus- ja taidehistoriaa. Hän avioitui vuonna 1949 taiteilija Ulf Trotzigin kanssa. Birgitta Trotzig työskenteli myös taide- ja kirjallisuusarvostelijana.[1]
Trotzigin esikoisteos oli Ur de älskandes liv vuonna 1951. Hän kääntyi roomalaiskatoliseksi vuonna 1955 ja asui Ranskassa vuosina 1955–1972. Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan vuonna 1993.[2] Viimeisinä elinvuosinaan Trotzig sairasti Parkinsonin tautia eikä voinut osallistua akatemian työskentelyyn.[3]
Trotzigin tuotanto käsittää muun muassa parikymmentä romaania. Hänen tyylinsä on intensiivinen ja voimakkaasti eettinen. Keskeisiä teemoja ovat syyllisyys ja vapaus, kärsimys ja armo. Toisinaan hän käy vuoropuhelua muiden kirjailijoiden (esimerkiksi Paul Celanin ja Fjodor Dostojevskin) kanssa. [1][4]
Hänen merkittävimpiin teoksiinsa kuuluu romaani Liejukuninkaan tytär (1985), jonka aihe perustuu H. C. Andersenin satuun. Romaaneissa Liejukuninkaan tytär ja Sjukdomen päähenkilöt ovat vanhempiaan etsiviä lapsia. Lapsena 1900-luvun alussa menettämäänsä isää tai äitiä he kaipaavat aikuisenakin, ja kumpikin hajoaa mieleltään. Miljöönä ovat Skånen peltomaisema ja kaupunkien lohduttomat köyhälistökorttelit.[5]
Trotzig oli itse pitänyt teoksiaan vastakohtana 1960-luvun ideologisoidulle taide- ja yhteiskuntanäkemykselle. Hän piti taidetta ja uskontoa ihmisen tajunnan tärveltymättömänä kerroksena. Kärsimys ja sen olemus on hänen teoksissaan jatkuvasti läsnä. Teostensa synkkyyden hän katsoi johtuvan varhaislapsuutensa aikaisesta dodan ja juutalaistuhon kokemuksesta.[5]
Trotzigilta on suomennettu romaanit Liejukuninkaan tytär ja Tarina rannikolta sekä proosarunoteos Anima.
Ruotsalainen Faethon-kustantamo julkaisee Trotzigin kootut teokset (Samlade skrifter) kolmentoista osan sarjana.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarina rannikolta. (En berättelse från kusten, 1961.) Suomentanut Kyllikki Villa. Jyväskylä: Gummerus 1967.
- Liejukuninkaan tytär. (Dykungens dotter, 1985.) Suomentanut Oili Suominen. Helsinki: Otava 1987. ISBN 951-1-08623-5
- Yhteys: Ainetta. (Sammanhang: Material, 1996.) Proosarunoja. Suomentanut Pia Koskinen-Launonen. Helsinki: Otava 2001. ISBN 951-1-17055-4
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bak, Krzysztof: Den intersubjektiva synden i Birgitta Trotzigs Dykungens dotter. Kraków: Wydawnictwo Uniwersytetu Jagiellonskiego, 2005. ISBN 83-233-2090-X.
- Boyer, Régis: Job mitt ibland oss: En studie över Birgitta Trotzigs verk. Översättning av Karin Landgren. Stockholm: Katolska Bokförlaget, 1978.
- Bergil, Christina: Mörkrets motbilder: Tematik och narration i fem verk av Birgitta Trotzig. Stockholm: Symposion, 1995. ISBN 91-7139-284-X.
- Franzén, Carin: För en litteraturens etik: En studie i Birgitta Trotzigs och Katarina Frostensons författarskap. Stockholm: Symposion, 2007. ISBN 91-7139-768-X.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Franzén, Carin: Birgitta Trotzig Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 8.3.2018. Viitattu 22.7.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Trotzig, Birgitta Svenska Akademien. Viitattu 22.7.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Författaren Birgitta Trotzig död. Expressen 16.5.2011. (Arkistoitu sivu.)
- ↑ Adolfsson, Eva: Allt är rötter Kvindelitteraturhistorie på nettet. 4.1.2011. Viitattu 22.7.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10344, art. Trozig, Birgitta. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birgitta Trotzigs Samlade skrifter. Bokförlaget Faethon.
|