Biohajoava muovi
Biohajoavat muovit ovat joko synteettisiä tai luonnon raaka-aineista eli biomassasta saatuja polymeerejä.[1]Muovi on biohajoavaa, kun se muuttuu sille suotuisissa olosuhteissa hiilidioksidiksi tai metaaniksi sekä biomassaksi ja vedeksi. Muovin biohajoavuudessa pitää aina huomioida hajoamisaika- ja olosuhteet, koska esimerkiksi maassa hajoavaksi tarkoitettu muovi ei välttämättä hajoa riittävän nopeasti meressä.[2]
Biohajoavaa muovia voidaan valmistaa mm. tärkkelyksestä ja selluloosasta. Suomessa raaka-aineena käytetään lähinnä perunaa ja viljatuotteitta. Muualla tyypillisiä raaka-aineita ovat maissi, riisi sekä soija. Kaikki biohajoavat muovit eivät kuitenkaan ole valmistettuja uusiutuvista raaka-aineista.[2]
Biohajoavista polymeereista on 1980-luvulta alkaen valmistettu lääketieteen käyttöön esimerkiksi luunmurtumien tai muissa kudosvaurioiden hoidossa tarvittavia ruuveja ja muita kiinnittimiä, jotka hajoavat elimistössä vähitellen tehtävänsä täytettyään.
Biohajoavien muovien yleisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]0,04 % vuodessa tuotetusta muovista on biomuovia. Se vastaa noin 1,1 miljoonaa tonnia. Tästä osuudesta 58 % on biopohjaisia ja 42 % on biohajoavia.[3]
Biohajoavien muovien haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]EU-standardi EN 13432:n mukaan biohajoavien tuotteiden on hajottava teollisissa olosuhteissa kolmen kuukauden aikana alle 2 mm:n kokoisiksi hiukkasiksi. Tästä syntyy ongelmia, koska biojätteen mädätysprosessi on yleensä alle kolme kuukautta.[4] Joillakin jätteenkäsittelylaitoksilla joudutaan erottelemaan biohajoavat muovipussit biojätteestä polttoon.[5]Verrattuna tavalliseen muoviin biohajoava muovi on venyvämpää, joten se takertuu herkemmin jätteenkäsittelylaitteiden osiin. Biohajoavien muovipussien erottelu biojätteestä on vaikeampaa kuin tavallisen.[6]
Biohajoava muovi luonnossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pisan yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan mater-bi - polymeereistä valmistetuista tuotteista voi liueta maaperään kasvien kasvua hidastavia kemikaaleja.[7]Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tekemässä vuoden kestäneessä kokeessa PLA ei hajonnut kunnolla Itämeren olosuhteissa. Samassa kokeessa puolestaan biohajoava selluloosa-asetaatti hajosi lähes täysin.[8]
Erilaisia biohajoavia muoveja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Biohajoava selluloosa-asetaatti
- PBAT
- Polybuteenisukkinaatti eli PBS
- Polyglykolihappo eli PGA
- Polyhydroksibutyraatti eli PHB
- Polykaprolaktoni eli PCL
- Polylaktidi eli PLA
- poly(3-hydroksibutyraatti-ko-3-hydroksivaleraatti) eli PHBV
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 182. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3
- ↑ a b Biomuoviopas 25.11.2020. NPC, Muovipoli OY, Muoviteollisuus ry. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ Muoveja voidaan valmistaa sekä fossiilisista että uusiutuvista raaka-aineista. plastics.fi. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ Muovit ja ympäristö Plasthouse. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ Kantola, Anne: Biohajoava muovi tulisi kieltää kuluttajilta jopa kokonaan, sanovat asiantuntijat – ”Ei ole ekologisempi ratkaisu tai vastaus ympäristöongelmiin” 11.3.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ Muovipussi peittoaa biohajoavan pussin Yle Areena. 26.3.2019. Yle. Viitattu 31.3.2025.
- ↑ Burtsov, Petri: Ovatko biomuovipussit sittenkään ympäristöystävällisiä? Tuore tutkimus nostaa esiin ongelmia. Yle, 28.5.2019.
- ↑ Toivanen, Pauliina: SYKE selvitti: Yleinen biopohjainen muovi PLA ei hajonnut vuoden aikana meressä lainkaan. Yle, 14.11.2019.