Berylliumnitraatti
| Berylliumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Be(NO3)2 |
| Moolimassa | 133,03 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 60 °C (trihydraatti)[1] |
| Kiehumispiste | 142 °C (trihydraatti, hajoaa)[2] |
| Tiheys | 1,557 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 1,07 kg/l (20 °C)[3] |
Berylliumnitraatti (Be(NO3)2) on beryllium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää kaasulamppujen valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa berylliumnitraatti on valkoista tai kellertävää kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Siitä tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja kuten mono-, tri- ja tetrahydraatit [Be(NO3)2·H2O, Be(NO3)2·3H2O ja Be(NO3)2·4H2O]. Kuumennettaessa kidevesi poistuu rakenteesta, mutta yhdiste alkaa hajota berylliumoksidiksi ja typen oksideiksi. Berylliumnitraatti liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös etanoliin.[1][2][5][6][7][8]
Berylliumnitraattia valmistetaan neutraloimalla berylliumhydroksidia tai -karbonaattia typpihapolla. Sitä muodostuu myös berylliumin ja typpihapon reagoidessa.[1][2][5][6][7][8]
- Be(OH)2 + 2 HNO3 → Be(NO3)2 + 2 H2O
Berylliumnitraattia on käytetty kaasulamppujen hehkusukkien valmistukseen. Yhdisteestä voidaan myös valmistaa berylliumoksidia.[1][2][5][6][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 128. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 337. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2021). (englanniksi)
- ↑ Beryllium nitrate solution (Berylliumnitraattiliuos) Käyttöturvallisuustiedote. 26.12.2023. Sigma-Aldrich / Merck. Viitattu 31.12.2023.
- ↑ a b c Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 121–122. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 103-104. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)