Berylliumnitraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Berylliumnitraatti
Beryllium nitrate.png
Tunnisteet
CAS-numero 13597-99-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava Be(NO3)2
Moolimassa 133,03
Ulkomuoto Valkoinen tai kellertävä kiteinen aine
Sulamispiste 60 °C (trihydraatti)[1]
Kiehumispiste 142 °C (trihydraatti, hajoaa)[2]
Tiheys 1,557 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 1,07 kg/l (20 °C)[3]

Berylliumnitraatti (Be(NO3)2) on beryllium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää kaasulamppujen valmistukseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa berylliumnitraatti on valkoista tai kellertävää kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Siitä tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja kuten mono-, tri- ja tetrahydraatit [Be(NO3)2·H2O, Be(NO3)2·3H2O ja Be(NO3)2·4H2O]. Kuumennettaessa kidevesi poistuu rakenteesta, mutta yhdiste alkaa hajota berylliumoksidiksi ja typen oksideiksi. Berylliumnitraatti liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös etanoliin.[1][2][4][5][6][7]

Berylliumnitraattia valmistetaan neutraloimalla berylliumhydroksidia tai -karbonaattia typpihapolla. Sitä muodostuu myös berylliumin ja typpihapon reagoidessa.[1][2][4][5][6][7]

Be(OH)2 + 2 HNO3 → Be(NO3)2 + 2 H2O

Berylliumnitraattia on käytetty kaasulamppujen hehkusukkien valmistukseen. Yhdisteestä voidaan myös valmistaa berylliumoksidia.[1][2][4][5][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 128. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  2. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 337. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  3. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2021). (englanniksi)
  4. a b c Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  5. a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  6. a b Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 121–122. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.12.2021). (englanniksi)
  7. a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 103-104. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)