Berylliumhydroksidi
| Berylliumhydroksidi | |
|---|---|
 |
|
2.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Be(OH)2 |
| Moolimassa | 43,026 |
| Ulkomuoto | Valkoinen amorfinen tai kiteinen aine |
| Sulamispiste | 138 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,92 g/cm3 (α-muoto)[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Berylliumhydroksidi (Be(OH)2) on beryllium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää metallisen berylliumin ja berylliumyhdisteiden valmistuksessa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa berylliumhydroksidi on valkoista kiinteää ainetta. Siitä tunnetaan geelimäinen α-muoto, joka muuttuu hitaasti kiteiseksi alkeiskopiltaan ortorombiseksi β-muodoksi. Välivaiheena on metastabiili tetragonaalinen muoto. Yhdiste ei liukene veteen. Berylliumhydroksidin α-muoto on amfoteerista eli liukenee sekä happoihin että emäksiin. Aineen β-muoto on niihinkin liukenematon. Kuumennettaessa berylliumhydroksidi hajoaa berylliumoksidiksi. Berylliumhydroksidi on myrkyllistä.[1][2][3][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berylliumhydroksidia saostuu berylliumliuoksista emästen avulla. Teollisesti bertrandiittimineraali liuotetaan rikkihappoon ja berylliumhydroksidi saostetaan karbonaateilla tai hydroksideilla.[2][3][4][5][7]
Berylliumhydroksidia käytetään metallisen berylliumin ja berylliumyhdisteiden kuten berylliumoksidin tai berylliumfluoridin valmistukseen.[2][3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 128. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 116–118. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.8.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 103. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 202. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.