Bertrand du Guesclin
| Bertrand du Guesclin | |
|---|---|
 Bertrand du Guesclinin ratsastajapatsas Dinanissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1320 |
| Kuollut | 1380 |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Bretagne Ranska |
| Palvelusvuodet | 1343–1380 |
| Taistelut ja sodat |
Cocherelin taistelu Aurayn taistelu Nájeran taistelu |
| Sotilasarvo | konnetaabeli |
.jpg)
Bertrand du Guesclin (n. 1320 – 13. heinäkuuta 1380) oli bretagnelainen sotilas, joka komensi Ranskan armeijaa satavuotisen sodan aikana.[1] Hän oli yksi aikansa merkittävimmistä sotilaista ja hänellä oli suuri vaikutus siihen, että Ranskan kuningas Kaarle V kävi satavuotista sotaa menestyksekkäästi.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Du Guesclin oli kotoisin Dinanista, Bretagnesta. Hän syntyi alhaisen aatelisperheen esikoisena ja hänen isänsä oli Regnaut du Guesclin. Bertrand du Guesclinia pidettiin harvinaisen rumana. Aikalaiset kuvailivat häntä seuraavasti: litteä nenä, harmaat silmät, pitkät kädet ja suuret hartiat.[2]
Satavuotinen sota syttyi vuonna 1339. Du Guesclin sai mainetta paikallisissa turnajaisissa 1340-luvulla.[3] Ensimmäisen kerran hänen tiedetään osallistuneen sotatoimiin vuonna 1343, Bretagnen perimyssodassa. Tällöin hän oli Bretagnen herttua Kaarle Bloisin palveluksessa ja osallistui Rennesin kaupungin puolustukseen, kun englantilaiset piirittivät kaupunkia. Tämän jälkeen du Guesclin varusti äitinsä koruja vastaan saamillaan varoilla talonpoikaisjoukon, joka kävi sissisotaa englantilaisia vastaan. Kun hän onnistui kaappaamaan englantilaisten suuren rahalähetyksen, maksoi hän velkansa äidilleen. Vuoden 1350 kesällä du Guesclinin onnistui vallata Fougerayn linna sotajuonella. Hän kuitenkin menetti linnan englantilaisille kaksi vuotta myöhemmin.[1]
Vuonna 1354 du Guesclin pelasti marsalkka Arnoul d'Audrehemin englantilaisten väijytyksestä, mistä ansiosta hänet lyötiin ritariksi. Ritarina hän saattoi johtaa helpommin toisia ritareita taistelussa. Du Guesclin osallistui uudestaan Rennesin puolustamiseen vuonna 1356.[1] Vuoteen 1356 mennessä du Guesclin oli ammattisotilas. Hän sai merkittävästi mainetta toimistaan Bretagnen perimyssodassa.[2]
Navarran kuningas Kaarle II liittoutui englantilaisten kanssa ja osallistui sotaan Normandiassa. Ranskan kruununperijä Kaarle palkkasi du Guesclinin johtamaan sotaa navarralaisia vastaan. 16. toukokuuta 1364 du Guesclin löi Navarran kuninkaan armeijan Seinen laaksossa käydyssä Cocherelin taistelussa. Tämän jälkeen du Guesclin johti armeijansa Normandiaan, jossa se valtasi Navarran Kaarlen omistukset. Navarran Kaarle teki tämän jälkeen rauhan Ranskan kuninkaan kanssa.[1][2]
Kun sota Navarran kuningasta vastaan päättyi vuonna 1364, du Guesclin palasi takaisin Bretagnen herttua Kaarle Bloisin palvelukseen. Aurayn taistelussa syyskuussa 1364 herttua Kaarle kaatui ja du Guesclin vangittiin. Du Guesclinin lunnaat (40 000 floriinia) maksettiin Ranskan kuninkaan avustuksella ja hän siirtyi takaisin kuninkaan palvelukseen, tällä kertaa käymään sotaa Kastiliassa. Englannin kanssa oli solmittu aselepo ja Kastiliaan suunnatun sotaretken tarkoituksena oli päästä eroon toimettomina ryöstelleistä palkkasotureista.[1]
Vuonna 1367 du Guesclin jäi jälleen englantilaisten vangiksi Nájeran taistelussa. Hän sai itse päättää lunnaidensa suuruuden ja asetti lunnassummaksi satatuhatta kultadoublonia. Ranskan kuningas maksoi lunnaat, minkä jälkeen du Guesclin johdatti uuden ranskalaisen armeijan takaisin Kastiliaan, josta hän palasi takaisin Ranskaan vuonna 1370. Lokakuussa 1370 Kaarle V nimitti hänet Ranskan konnetaabeliksi, joka oli ranskan armeijassa heti kuninkaan jälkeen seuraavaksi korkein komentaja. Seuraavaksi du Guesclin johti ranskalaisia joukkoja Akvitaniassa. Hän vältteli avoimia kenttätaisteluita ja valtasi englantilaisten tukikohtia yksi kerrallaan.[1] Ranskalaiset valtasivat suurimman osan Akvitaniasta 1370-luvun alkuvuosina ja tammikuussa 1374 du Guesclin solmi aselevon englantilaisten komentajan, Juhana Gentin kanssa.[4]
1370-luvun lopulla Normandia ja Bretagne muuttuivat taas rauhattomiksi ja du Guesclin lähetettiin alueelle. Hän oli sotatoimissaan menestyksekäs ja tämän innoittamana Kaarle V yritti liittää Bretagnen herttuakunnan suoraan Ranskan kuninkaan alaisuuteen. Hanke kuitenkin epäonnistui, kun bretonilaiset nousivat vastustamaan suunnitelmaa. Seuraavaksi Kaarle lähetti du Guesclinin Languedociin, jossa du Guesclin valtasi ensin Chaliersin ja alkoi sitten piirittää Châteauneuf-de-Randonia. Du Guesclin sairastui piirityksen aikana kuumeeseen ja kuoli 13. heinäkuuta 1380. Hänen sydämensä haudattiin hänen kotikaupunkiinsa Dinaniin ja muu ruumis Saint-Denis'n basilikaan lähelle Pariisia.[1]
Du Guesclin omisti koko aikuisikänsä sotimiselle. Hän kuoli lapsettomana ja lähes yhtä köyhänä kuin oli syntynyt.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 96–97. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.
- Neillands, Robin: The Hundred Years War. Lontoo & New York: Routledge, 1990. ISBN 0-415-00148-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
