Basran taistelu (2008)
| Basran taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irakin sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
|
? | ||||||
Basran taistelu oli maalis–toukokuussa 2008 käyty taistelu Irakin pääministeri Nuri al-Malikin johtaman Irakin hallinnon ja Basran kaupungissa vaikuttaneiden šiialaisten asejoukkojen välillä. Šiialaisjoukoista merkittävin oli Muqtada al-Sadrin johtama Jaysh al-Mahdi -järjestö. Odotettua kiivaampaan vastarintaan törmänneet irakilaiset päätyivät lopulta turvautumaan yhdysvaltojen johtaman liittouman tukeen, mikä mahdollisti kuitenkin operaation loppuun viemisen. Basran asejoukkoja ei kuitenkaan kukistettu kokonaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Basran kaupunki on Irakin eteläosassa. Se kuuluu Irakin suurimpiin, ja sen asukkaiden enemmistö on šiialaisia. Irakin sodan sytyttyä vuonna 2003 Basra oli yksi ensimmäisistä Irakin vastaisen koalition valtaamista irakilaiskaupungeista. Vastuu alueen miehityksestä annettiin brittijoukoille. Sodan jälkeen sadristit eli Muqtada al-Sadrin kannattajat saivat tukijoita etenkin kaupungin köyhemmistä kaupunginosista. Väkivaltaisuudet ja yhteenotot brittien ja sadristien Jaysh al-Mahdi -järjestön välillä yleistyivät vuoden 2004 jälkeen, eikä brittien onnistunut operaatioistaan huolimatta kukistaa paikallisia kapinallisia. Britit siirsivät tukikohtansa kaupungista muualle vuonna 2007. Kaikki brittijoukot olivat vetäytyneet kaupungista 3. syyskuuta, ja vastuu kaupungin turvallisuudesta luovutettiin joulukuussa Irakin armeijalle, jota johti Basrassa kenraaliluutnantti Mohan al-Freiji.[1] Irakin pääministeri Nuri al-Maliki oli nimittänyt al-Freijiin virkaansa vuonna 2006, ja tämä oli sittemmin antanut harhaanjohtavia tietoja alueen turvallisuuskehityksestä.[2] Brittien lähdettyä kaupunkia hallitsivat kuitenkin käytännössä šiialaiset asejoukot, jotka saivat tukea Iranilta.[1]
Keskushallinnon otteen menettäminen yhdestä Irakin suurimmasta kaupungista ja öljyteollisuuden tärkeästä keskuksesta oli uhka pääministeri al-Malikin hallinnolle, jolla oli vuonna 2008 edessä Irakin aluevaalit. Malikia uhkasi myös muiden puolueiden epäluottamuslause, jonka mahdollisuudesta oli keskusteltu suljettujen ovien takana. Maliki pyrkikin osoittamaan kykynsä vahvana johtajana. Suunnitelmasta Bastran jälleenvaltaamiseksi keskusteltiin Yhdysvaltojen johtaman liittouman komentaja David Petraeuksen kanssa. Malikin turvallisuusneuvonantaja Mowaffak al-Rubaien kertoi Petraeukselle 21. maaliskuuta kahden Irakin prikaatin jo valmistautuneen operaatiota varten. Petraeus kehotti irakilaisia välttämään operaation kiirehtimistä, mutta ilmaisi silti liittouman tukevan irakilaisia. Maliki saapui Basraan 24. maaliskuuta tarkoituksenaan valvoa operaatiota henkilökohtaisesti.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irakin turvallisuusjoukot aloittivat Irakissa nimellä Saulat al-Fursan tunnetun operaation aamulla 25. maaliskuuta. Enimmillään irakilaisjoukkoja oli kaupungissa noin 30 000. Taistelut alkoivat hieman sen jälkeen, kun joukot olivat edenneet sadristien tukialueelle Al-Tamiyahin kaupunginosaan. Taistelut kiihtyivät ja levisivät muihin kaupunginosiin vielä saman päivän aikana. Irakilaisjoukkojen kohtaama vastarinta oli odotettua paljon kiivaampaa, ja vastaperustetun 14. divisioonan suorituskyky oli alhainen. Amerikkalaiskomentajien kuullessa taistelujen puhkeamisesta irakilaisille kiirehdittiin tiedustelu- ja ilmatukea logistisen avun lisäksi. Basraan tuotiin myös irakilaisia vahvistuksia, mutta samaan aikaan noin tuhat sotilasta oli jättänyt rivinsä. Myös osa irakilaisista poliiseista ei suostunut taistelemaan. Tämä johtui niin joukkojen kokemattomuudesta, kuin sadristien soluttautumisestakin. Taistelut kaupungissa jatkuivat, mutta kumpikaan osapuoli ei päässyt niskan päälle.[1]
Taistelujen rauhoittamiseksi Muqtada al-Sadr julisti tulitauon 20. maaliskuuta ja kutsui taistelijansa pois kaupungin kaduilta. Tulitaukoa seurasivat neuvottelut sadristien, Hadi al-Amirin johtaman Badr-organisaation ja Malikin Islamilainen Da'wa -puolueen edustaja Ali al-Adeebin välillä. Amiri ja Adeeb matkasivat Iraniin, jonne Sadr oli Malikin tietämättä paennut ja jossa Iranin Quds-joukkojen komentaja Qassem Suleimani välitti osapuolten välille sopimuksen. Sopimus näytti pitävän, ja 30. maaliskuuta taistelut vaikuttivat lakanneen kokonaan.[1]
Taistelut alkoivat uudelleen huhtikuussa Irakin armeijan tuotua Basraan vahvistuksia. Anbarista saapuneen kokeneen 1. divisioonan joukot aloittivat järjestelmällisemmät puhdistusoperaatiot, ja mukana oli Yhdysvaltain merijalkaväen neuvonantajia. Operaatiot huhtikuun puolivälin jälkeen kohtasivat vain vähäistä vastarintaa, vaikkakin osa operaation osallistuneista joukoista kieltäytyi jälleen ilmeisesti Sadrin käskystä ottamasta osaa toimintaan. Kieltäytymisten johdosta erotettiin 500 poliisia ja 400 sotilasta. Irakin armeijan operaatiot Basrassa provosoivat myös sadristit tulittamaan niin sanottua vihreää vyöhykettä Bagdadista sadristien tukialueelta Sadr Citystä käsin, mikä johti amerikkalais-irakilaiseen operaation Sadr Cityssä. Operaatio Basrassa vietiin loppuun toukokuun puolella.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Basran taistelu oli ensimmäinen kerta, kun Irakin hallinto pyrki oikeasti puuttumaan šiialaisten asejoukkojen toimintaan. Operaation nihkeästä alusta huolimatta se saatettiin lopulta suorittaa loppuun liittouman tuella. Taistelu toi kuitenkin esiin Irakin armeijan puutteet ja sen riippuvaisuuden liittouman ilmatuesta ja kuljetusavusta. Jaysh al-Mahdi ja muut šiialaiset asejoukot kärsivät suuria tappioita, mutta niiden toiminta ei kuitenkaan loppunut.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Marisa Cochrane: The Battle for Basra (pdf) The Institute for the study of war. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Nazar Janabi: Who Won the Battle for Basra? The Washington Institute for Near East Policy. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)